Ukraina iskee menestyksekkäästi Venäjän arkoihin kohtiin, ja puolustaja on kääntänyt rintamatilanteen toistaiseksi edukseen. Ukrainan onnistumisia seuratessa kannattaa kuitenkin varoa tuudittautumasta liialliseen euforiaan. Tarkasteltaessa sodankulun yleiskuvaa Ukrainaa ei pidä tällä hetkellä yliarvioida, eikä Venäjää aliarvioida.
Aloite taistelukentällä on kuitenkin siirtynyt Ukrainalle. Venäjän joukkojen eteneminen on ehtynyt lähes kokonaan, Ukraina on tehnyt onnistuneita vastahyökkäyksiä, hyökkääjä on menettänyt enemmän henkilöstöä kuin mitä se pystyy mobilisoimaan ja värväämään ja Ukrainan pitkän sekä keskipitkän kantaman drooni-iskut Venäjän alueella ja syvemmällä etulinjan takana tuottavat tulosta.
Ukraina on lisäksi saavuttanut tietyillä rintamalohkoilla ylivoiman räjähde- ja pommittajadroonien käytössä. Droonit ulottavat taistelukentän 20 kilometrin etäisyydelle etulinjasta molempiin suuntiin. Tämä niin sanottu tappovyöhyke laajenee nopeasti, ja droonien sanotaan aiheuttavan jopa 80 prosenttia venäläisten tappioista taistelukentällä.
Samaan aikaan presidentti Vladimir Putinin Ukrainaa koskevia tavoitteita on alettu arvostella Venäjällä julkisesti ja virallisella tasolla. Eliitin, hallinnon ja kansan tyytymättömyys Ukrainan sotaan ja asioiden kehitykseen Venäjällä on kasvanut. Tämä on poikkeuksellista, koska eliitti ei ole juurikaan arvostellut Kremlin propagandan ja rintaman todellisuuden välistä epäsuhtaa.
Nyt osa vaikuttajista kuitenkin katsoo, että Moskovalla ei ole realistisia edellytyksiä pakottaa Ukrainaa romahtamaan, vallata uusia suuria alueita tai kaataa Ukrainan länsimielistä hallintoa nykyisin keinoin.
Vaikka Ukraina on onnistunut osittain stabiloimaan rintamalinjan ja Venäjällä arvostelu Putinia kohtaan kasvaa, sodan loppu ei ole välittömässä lähitulevaisuudessa näköpiirissä. Venäjän helmikuussa 2022 aloittama laajamittainen hyökkäyssota jatkuu edelleen, ja se on kulkenut usean erilaisen vaiheen läpi.
Venäläisten työntäminen kokonaan pois Ukrainasta sotilaallisin keinoin ei ole tällä hetkellä mahdollista. Venäjän joukoilla on hallussaan 19–20 prosenttia Ukrainan kansainvälisesti tunnustetusta maa-alasta. Venäjä ei menetä laajasti hallitsemiaan alueita, mutta se ei myöskään valtaa uusia alueita merkittävällä tavalla. Hyökkääjä pystyy kuitenkin edelleen luomaan painetta rintamalla.
On myös syytä muistaa, että vaikka Venäjän hallinto on tullut haavoittuvammaksi, Putinin valta-asema ei ole varsinaisesti heikentynyt. Putin hallitsee tällä hetkellä vahvasti Venäjää. Hänen hallintonsa vaikuttaa olevan edelleen kyvykäs pitämään palatsivallankaappaukset ja ruohonjuuritason kansannousut kurissa. Siksi horjuvien hyökkäysoperaatioiden jatkuminen ukrainassa on todennäköistä.
Sodan kumpikaan osapuoli ei kykene vielä operatiivisen tason liikkuviin hyökkäyksiin tai liikesodankäyntiin. Sota ei kuitenkaan vaikuta olevan täysin jumiutunut ratkaisemattomaan pattitilanteeseen.
Kansainvälisen yhteisön ja länsimaiden pitäisi nyt kiristää pakotteet tappiin ja lisätä taloudellista ja sotilaallista tukea Ukrainalle, jotta Venäjään kohdistuva paine saataisiin maksimoitua ja hyökkääjä painostettua aitoihin neuvotteluihin.
Näin Ukraina pystyisi käyttämään neuvotteluissa parantunutta rintamatilannettaan hyväksi.