Diktaattori Vladimir Putin on yhä turhautuneempi Ukrainan vastaisen ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” kompurointiin ja saattaa tavoitella pikaista ulospääsyä jopa ulottamalla sotatoimet Naton alueelle, arvioi Britannian nimekkäimpiin pitkän linjan ulkomaantoimittajiin lukeutuva Gideon Rachman Financial Timesissa.
– Putinilla on toki vaihtoehtoja tilanteen eskaloimiseksi. Hänen ongelmansa on, että ne ovat kaikki huonoja, Rachman sanoo.
Ukrainan kyky toteuttaa entistä tarkempia ja tuhovoimaisempia pitkän kantaman drooni-iskuja on jo suistanut Venäjän pahimpaan polttoainekriisiinsä vuosikymmeniin. Se on ollut myös omiaan lujittamaan lännen uskoa siihen, että sodassa on tapahtunut ratkaiseva käänne. Kuten Kanadan pääministeri Mark Carney taannoin totesi, keskeiset länsimaat ovat nyt varmoja, että Putin tulee häviämään.
Putin saattaa hyvinkin olla asiasta eri mieltä, sillä alistuminen tappioon olisi hänelle liian katkera kalkki nieltäväksi.
– Tästä syystä Ukraina ja sen läntiset tukijat ovat varautuneet vaaralliseen kesään. Jos ne selviävät siitä ja lisäävät samalla tasaisesti painetta Venäjää kohtaan, ne toivovat, että Putin lähipiireineen joutuu hyväksymään tosiasiat ja luopumaan maksimalistisista tavoitteistaan vuoden loppuun mennessä. Ukrainan sodan loppu voisi vihdoin olla näköpiirissä, Rachman toteaa.
Läntiset strategit jakautuvat hänen mukaansa kahteen koulukuntaan. Ensimmäinen niistä varoittaa erittäin vaarallisesta vaiheesta, jossa nurkkaan ajettu Putin iskee kaikin voimin takaisin kääntääkseen sodan kulun. Toisen koulukunnan mielestä Kremlin toteuttamiskelpoiset ovat itse asiassa jokseenkin hiipuneet.
– Suurin uhka saattaakin olla siinä, että läntiset päättäjät pelästyvät Venäjän mahdollista eskalaatiota niin paljon, että he painostavat Ukrainaa perääntymään, Rachman huomauttaa.
Eskalaation pääasiallisia vaihtoehtoja olisivat hänen mukaansa sotatoimien kiihdyttäminen Ukrainan rintamalla, ydinaseiden käyttö, suora hyökkäys Natoa vastaan tai yhä aggressiivisemmat hybriditoimet läntistä infrastruktuuria ja yksittäisiä avainhenkilöitä vastaan.
Venäjällä ei näytä kuitenkaan enää olevan edellytyksiä kääntää tilannetta taistelukentällä omaksi edukseen, ja taktisten ydinaseiden käytöllä, josta Putin on useaan otteeseen vihjaillut, saattaisi olla hänen hallintonsa kannalta tuhoisat seuraukset.
Myös Venäjän suora hyökkäys esimerkiksi Baltiaan vaikuttaa Rachmanin mielestä epätodennäköiseltä, vaikka skenaariosta on viime kuukausinakin eri tahoilta varoiteltu.
– Uskaltaisiko Putin ottaa sellaista riskiä, Rachman kysyy.
Viimeisten neljän vuoden ajan Putin on aina välttänyt suoraa yhteenottoa Naton kanssa eikä ole uskaltanut iskeä Ukrainan asetoimitusten kannalta kriittisiin huoltoyhteyksiin ja tukikohtiin Naton alueella. Tilanteen eskaloiminen Baltiassa saattaisi myös edellyttää ahdinkoon jo ennestään ajettujen joukkojen siirtämistä Ukrainan rintamalta. Diktaattorin olisi otettava huomioon vielä sekin, että uuden rintaman avaaminen suoraan Natoa vastaan voisi joka tapauksessa epäonnistua pahasti ja tuottaa uuden nöyryytyksen Venäjälle, Rachman tiivistää.