Itävallassa politiikan tutkijana ja Keski-Euroopan yliopiston vierailevana professorina toimiva, alkujaan Krimin Sevastopolista kotoisin oleva ukrainalainen valtiotietelijä Anton Shehovtsov huomauttaa, että toinen maailmansota alkoi oikeastaan 23. elokuuta 1939 Adolf Hitlerin Saksan ja Josif Stalinin Neuvostoliiton solmimasta Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta eikä niinkään Saksan hyökkäyksestä Puolaan viikkoa myöhemmin.
– Poliittis-maantieteelliset liittoumat huomioon ottaen sopimuksen toteuttaminen tarkoitti yksiselitteisesti maailmanlaajuista konfliktia, joten Saksan ja Neuvostoliiton johtajat olivat täysin tietoisia siitä, että allekirjoittamalla sopimuksen he sysäsivät kymmenet miljoonat ihmishenget sodan syövereihin, kirjoittaa Shehovtsov Substack–artikkelissaan.
– Toinen maailmansota alkoi tarkalleen sillä hetkellä, jolloin kaksi totalitaarista hallintoa sopi yhdessä tappavansa miljoonia ihmisiä.
Neuvostoliitto ei saanut rangaistusta rikoksistaan
Toisen maailmansodan loputtua tuosta sopimuksesta sai maksaa hengellään ainoastaan toinen sopimuksen allekirjoittajista, Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop, jonka Nürnbergin sotarikostuomioistuin tuomitsi kuolemaan vuonna 1946.
– Kuitenkaan neuvosto-osapuolen allekirjoittajaa, ulkoministeri Vjatsheslav Molotovia tai ketään muutakaan neuvostojohtajaa ei syytetty tai tuomittu hyökkäyssodan ja sotarikosten suunnittelusta, toteaa Shehovtsov ja jatkaa:
– Kun Neuvostoliitto ja liberaalit länsimaat julistivat voiton toisessa maailmansodassa, puhuivat he kahdesta eri voitosta. Länsimaat juhlistivat väitettyä voittoa hyökkäyssodasta, joka alkoi syyskuussa 1939. Neuvostoliitto taas juhlisti voittoa sodassa, jonka he olivat itse tuona kyseisenä vuonna aloittaneet.
Tutkija muistuttaa, että toisen maailmansodan voiton myötä ”Neuvostoliitto sai enemmän maa-alueita Euroopasta kuin vuoden 1939 etupiirijakosopimus natsien kanssa oli heille antanut”. Huolimatta siitä, että Neuvostoliitto oli ”suoraan osallistunut häpeällisiin sotarikoksiin antoivat länsimaat Neuvostoliiton miehittää merkittäviä osia Itä-, Keski- ja Pohjois-Euroopasta”.
– Kyse oli todellisesta faustilaisesta sopimuksesta, joka tuotti valheellisen vaikkakin laajasti levinneen ”antifasistisen” tarinan siitä, kuinka Neuvostoliitto vapautti puoli Eurooppaa fasismista. Tämä oli harhakäsitys, ellei itsepetos. Samaan henkeen voisi väittää fasistien vapauttaneen Kroatian vuonna 1941, kun he perustivat Itsenäisen Kroatian valtion nukkevaltiokseen, jolla oli heille uskolliset johtajat.
”Venäjä ei ole kokenut ansaitsemaansa tappiota”
Shehovtsov painottaa, että neuvostojoukkojen tuoma ”vapautus oli suoraviivainen miehitys”.
– Antamalla neuvostojoukkojen miehittää puolet Euroopasta, ja siten nauttia toisen maailmansodan täydestä voitosta, demokraattinen länsi tyytyi ainoastaan osittaiseen voittoon. Demokraattinen länsi olisi aidosti voittanut vain, jos sekä Kolmas valtakunta että Neuvostoliitto olisivat kokeneet tappion.
Itäblokin mureneminen 1989–1991 ”toi länsimaat lähemmäksi laajempaa toisen maailmansodan voittoa”.
– Mutta Neuvostoliiton oikeudellisista seuraajavaltioista suurin, Venäjä, ei koskaan myöntänyt syyllisyyttään ja vastuutaan sodan aloittamisesta ja miehityksestä. Neuvostosotarikoksia ei koskaan tuomittu kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa; Venäjä ei koskaan maksanut korvauksia Neuvostoliiton miehittämille maille; kommunismin totalitaarista ideologiaa ei kansainvälisesti tuomittu fasismin tapaan, listaa Shehovtsov ja toteaa:
– Venäjä ei ole kärsinyt tappiota, joka sen olisi pitänyt kärsiä.
Vladimir Putinin luoma hirviö
Venäjän johto päätti saavuttaa neuvostomahdin uudelleen ”flirttailtuaan teatraalisesti muutaman vuoden ajan demokratian kanssa”. Tarkoituksena oli palauttaa Neuvostoliiton nauttima geopoliittinen valta-asema eikä niinkään kommunismi tai Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto.
– Vladimir Putinin onnistui lopulta luoda Behemot, jonka hirviömäinen laajuus on sen koko raison d’être [olemassaolon perusta]. Kompensoidakseen luomansa hirviön onttoutta, Putin muutti Neuvostoliiton voiton toisessa maailmansodassa kultiksi. Tältä kultilta puuttuu täysin ymmärrys siitä valtavasta kärsimyksestä, jonka Neuvostoliiton aggressio ja miehitys Euroopalle toivat.
Tässä putinistisessa ajattelussa ”fasisteja” ja ”natseja” ovat ”kaikki ne kansakunnat, jotka eivät suostu alistumaan ’antifasistiselle’ Behemotille”. Näin ollen Kremlin mielestä Ukrainan alueiden miehittäminen ja liittäminen itseensä on ”vapauttamista fasismista”. Kyse on neuvostovalheen toistamisesta.
– Kukistaaksemme Behemotin ja antaaksemme oikeutta Euroopalle, meidän tulee iskeä sen mytologian sydämeen. Meidän tulee luopua kaksoisvalheesta ”Neuvostoliiton voitto fasismista” ja ”Neuvostoliiton vapauttama Eurooppa”. Meidän tulee lopultakin tunnustaa Neuvostoliitto ja Kolmas valtakunta samanarvoisina rikoskumppaneina ja tuomita Euroopan kansakuntien joutuminen neuvostohyökkäyksen ja -miehityksen kohteiksi.
”Ukrainan tulee tunnustaa osallisuutensa Neuvostoliiton rikoksiin”
Ukraina taistelee vapautensa ja itsenäisyytensä puolesta Venäjän kansanmurhaavaa hyökkäystä vastaan. Shehovtsovin mukaan venäläistä imperialismia ja kolonialismia vastaan tulee taistella myös muilla tavoin. Ukrainan tulisi mennä pidemmälle irtautumisessaan neuvostoperinnöstä.
– Ukraina oli yksi Neuvostoliiton perustajavaltioista, joten kantaa osaltaan vastuunsa Neuvostoliiton vuosikymmenten aikana tekemistä rikoksista Eurooppaa vastaan. Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan ja Neuvostoliiton seuraajavaltiona, Ukrainalla on ainutkertainen asema tuomita tämä vaihe historiassaan ja siten räjäyttää neuvostomytologian perusta.
– Tunnustamalla osallisuutensa neuvostorikoksiin ja puhuen osaltaan entisen neuvostovallan puolesta, Ukraina tuomitsee natsien ja Neuvostoliiton sopimuksen, joka siloitti tien toiselle maailmansodalle, ja osoittaa anteeksipyyntönsä Neuvostoliiton vuoden 1945 jälkeen miehittämille Euroopan maille.
Lisäksi Shehovtsov ehdottaa, että Ukrainan tulisi edistää Yhdistyneiden kansakuntien perustajajäsenenä Neuvostoliiton perinnön ja ideologian täyttä tuomitsemista. YK:ssa.
– Tämän prosessin tulisi johtaa kansainvälisen Neuvostoliitto-tuomioistuimen perustamiseen.
Hän harmittelee, että Ukrainan vuoden 2015 dekommunisaatiolakien toteutus on jäänyt pinnalliseksi.
– Tänä päivänä tarvitsemme perusteellisem radikaalin ja vallankumouksen desovjetisoinnin, ja Ukraina on paras paikka aloittamaan tämä prosessi maailmanlaajuisesti. Emme ainoastaan viimein tee oikeutta Euroopalle, vaan myös riistämme venäläiseltä Behemotilta sen mytologisen perustan.
