Venäjän hallitus on sisällyttänyt liittovaltion vbudjettiluonnokseen rahoitusta kahden merenpohjassa lojuvan ydinsukellusveneen nostamiseksi vuosille 2026–2028. Hankkeen toteutuksesta vastaava ydinenergiayhtiö Rosatom vahvisti asian, kertoo talouslehti RBK.
-Liittovaltion budjettiluonnos vuodelle 2026 ja suunnittelukausi 2027–2028 sisältää varojen kohdentamisen arktisten merien kunnostamiseen uponneista ja mereen pudotetuista säteilyvaarallisista esineistä vuodesta 2027 alkaen. Suunniteltujen töiden valmistelut alkavat vuonna 2026, Rosatomin viestinnästä vastattiin RBK:lle.
Summia Rosatom kieltäytyi kommentoimasta, mutta RBK:n tietojen mukaan hankkeeseen on osoitettu kolmelle vuodelle 283 miljardia ruplaa eli runsaat kolme miljardia euroa. Ydinjätteen turvallisen käsittelyn varmistamiseen on osoitettu runsaat kymmenen miljardia ruplaa eli sata miljoonaa euroa joka vuotta kohden.
Yhteensä neuvostoliittolaisia ja venäläisiä ydinsukellusveneitä on uponnut ja nostamatta seitsemän kappaletta. Viime vuosilta kenties kuuluisin niistä ydinsukellusvene Kursk eli K-141. Tämä Oscar II -luokan ydinkäyttöinen ohjussukellusvene upposi harjoituksissa Barentsinmerellä surmaten kaikki 118 aluksessa ollutta sotilasta. Alus nostettiin syksyllä 2001. Ainakaan tuolloin Venäjällä ei itsellään ollut resursseja nostaa 154 metriä pitkää useiden tuhansien tonnien painoista hylkyä, vaan operaation suorittivat hollantilaiset SMIT ja Mammoet.
Nyt RBK:n tietojen mukaan on tarkoitus nostaa alukset K-27 ja K-159.
K-27 on Puna-armeijan pohjoisen laivaston vuonna 1963 käyttöön ottama kokeellinen ydinsukellusvene, ensimmäinen, joka käytti reaktoreissaan jäähdytysaineena nestemäistä lyijystä ja bismutista koostunutta metallisekoitetta. Alus oli aikoinaan hyvin lupaava ja onnistui rikkomaan syvyys- ja nopeusennätyksiä. Harjoituksissa keväällä 1968 K-27:lla kuitenkin ilmeni reaktorivika, jossa kahdesta reaktorista toisen jäähdytys petti. Tästä seurasi radioaktiivisten kaasujen leviämistä konehuoneeseen. Miehistön jäsenistä yhdeksän kuoli säteilymyrkytykseen ja 83 sairastui. Alus saatiin kuitenkin tuotua satamaan. K-27:n korjaamista ja entisöintiä suunniteltiin ja yritettiin vuosien saatossa useasti, kunnes vuonna 1982 se päätettiin vanhentuneena upottaa. Ennen upotusta sen reaktoreihin kaadettiin 270 tonnia bitumia säteilyn estämiseksi. K-27 on noin 75 metrin syvyydessä Karanmerellä Novaja Zemljan saaristosta itään.
K-159 otettiin myös käyttöön vuonna 1963. Tämä alus toimi kahdella OK-150-painevesireaktorilla ja oli menestyksekkäästi Neuvostoliiton käytössä vuoteen 1989 asti. Käytöstä poistamisen jälkeen se varastoitiin väliaikaisesti Gremikhaan Kuolan niemimaan koillisosassaan Murmanskin alueelle. Ydinriski ja vanhan metallin korroosio oli tiedostettu, joten vuonna 2003 alusta oltiin siirtämässä Luoteis-Murmanskiin telakalle romutettavaksi.
Alus oli tuolloin ruostunut, läpivuotava ja huonokuntoinen. Sen ympärille oli kiinnitetty kellukeponttooneja, jotta se pysyisi pinnalla hinauksen aikana. Kun siirtoa valmisteltiin, puhkesi myrsky. Se irrotti ponttoonit, ja K-159 upposi noin tunnissa yli 200 metrin syvyyteen. Aluksella oli tuolloin kymmenen hengen miehistö, ja vain yksi heistä selvisi hengissä. Mukana meni myös noin 800 kiloa radioaktiivista polttoainetta, pääasiassa uraani 235:a.
Tästä syystä K-159 on suurempi ympäristöriski kuin K-27, jonka reaktorit suojattiin ennen upottamista. Vaikka kummankaan ei ole Norjan säteilyturvakeskuksen selvitysten mukaan ole havaittu juuri vuotavan, on K-159 maannut suolavedessä jo yli 20 vuotta.
RBK huomauttaa, että ministeriöt, Rosatom ja laivastoasiantuntijat ovat K-27:n ja K-159:n nostamisesta ja romuttamisesta jo vuosikymmenen. Esimerkiksi kesällä 2022 nostamista käsitelleessä konferenssissa pietarilaisen Malakhit Marine Engineering Bureaun ydinsukellusveneasiantuntija Oleg Vlasov totesi että nostamisesta voi tulla niin monimutkaista, että alusten jättäminen pohjaan olisi kaikista vaihtoehdoista riskittömin.
Nostamishankkeesta myöskin kertova riippumaton Barents Observer -lehti huomauttaa, että siivottavaa on enemmänkin. K-27:n ja K-159:n lisäksi Karanmerellä on myös muita upotettuja reaktoreita, mukaan lukien ydinsukellusveneiden K-11, K-19 ja K-140 reaktorit, sekä ydinkäyttöisen jäänmurtaja Leninin vanhemman reaktorin käytettyä ydinpolttoainetta.
Lisäksi Barentsinmeressä linnuntietä Norjan Tromssasta noin 600 kilometrin päässä lojuu yli kilometrin syvyydessä sinne vuonna 1989 uponnut K-278, kutsumanimeltään Komsomolets. 42 miehistön jäsentä kuoli ja 27 pelastui, kun aluksella syttyi tulipalo. Mukana upposi sammutettu OK-650 -ydinreaktori ja kaksi ydinkärjillä varustettua torpedoa. Hylky vuotaa.
Norjalaisen ympäristöjärjestö Bellonan ydinturvallisuusasiantuntija Aleksandr Nikitin sanoi Barents Observerille, että on liian aikaista päätellä, tapahtuuko nyt uutisoitu K-27:n ja K-159:n nostaminen oikeasti vai onko kyseessä alustava suunnitelma.
-Ymmärtääkseni konkreettista suunnitelmaa ei ole, Nikitin sanoo.
Ennen kuin Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, Nikitin työskenteli Rosatomin yhteistyöelimessä, joka toimii kansalaisjärjestöjen kanssa ydinturvallisuuskysymysten parissa Venäjällä.
Hänen arvionsa mukaan että Kuolan niemimaalla on edelleen infrastruktuuria kahden sukellusveneen huoltoa varten, jos ne nostettaisiin merenpohjasta.
-Rosatom yrittää tällä hetkellä olla tuhoamatta mitä ranskalaiset ovat rakentaneet Gremikhaan ja toivoo voivansa purkaa K-27:n siellä, jos se nostetaan. Tämä on erityinen laitos, jossa tämä nestemäisellä jäähdytysnesteellä toimiva ydinsukellusvene voidaan purkaa, hän selitti.
-Mitä tulee K-159:aan, se voitaisiin purkaa esimerkiksi Nerpassa.
Nerpa on Murmanskin pohjoispuolella sijaitseva telakka, joka purki käytöstä useita kylmän sodan aikaisia sukellusveneitä silloin, kun Venäjän vielä teki yhteistyötä eurooppalaisten kumppanien kuten Norjan kanssa ympäristö- ja muissa kysymyksissä.
