Suomella on liikaa julkista velkaa – vuonna 2021 noin 66 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon.
Ongelma ei ole niinkään velan taso, vaan velan kasvuvauhti. Vuonna 2008 velan taso oli vain vähän yli 30 prosenttia prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun viime vuonna luku oli tuo aiemmin mainittu 66 prosenttia. Viime vuoden osalta lopullinen luku on tosin vielä auki ja esimerkiksi valtiovarainministeriö raportoi syksyn talouskatsauksessaan reilusti yli 70 prosentin luvun.
Suomen julkinen talous on ollut rakenteellisesti alijäämäinen jo pitkään. Asia on kyllä ollut tiedossa. Julkinen talous on ollut ylijäämäinen viimeksi vuonna 2008 ja sitä ennenkin ylijäämä oli pitkälti seurausta eläkesektorin ylijäämästä. Tilanne ei ole helpottamaan päin, kun harmaantunut kansakunta vanhenee entisestään. Tämä tulee näkymään eritoten terveys- ja hoivamenoissa.
Valitettavasti juuri nyt julkisen talouden tasapainottaminen ei ole näköpiirissä. Kestävyysvajekin on kymmenen miljardin euron luokkaa. Näin ei tarvitsisi olla – siis poliittisesti ajatellen – mutta on kuitenkin. On aika selvää, ettei alijäämän kääntäminen ylijäämäksi ole ollut korkealla nykyisen hallituksen listalla. Korona-pandemia ja energiakriisi ovat lieventäviä asianhaaroja. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että kun on halu, löytää myös keinot.
Julkisen talouden tasapainottaminen on aina hankalaa
Julkisten menojen leikkauksia tehtäessä joku hermostuu satavarmasti. Siksi leikkauksia bruukataan, jos suinkin mahdollista, siirtämään seuraavalle hallitukselle. Nykyhallitukselta tasapainottamisen tahto on puuttunut.
Jotkut väittävät, että julkisen velan tasosta ei juuri tarvitsisi kantaa huolta. Ja onhan velka eurooppalaisiin verrokkeihin nähden matalalla tasolla. Hälläväliä-ajattelu olisi kuitenkin vaarallista. Suomen julkinen talous on vahva ja vielä toistaiseksi uskottava juuri siksi, että paisuva alijäämä otetaan Suomessa yleensä riittävän aikaisessa vaiheessa tosissaan.
Tämä hallituskausi meni julkisen talouden tasapainottamisen osalta ohi, mutta suomalainen mentaliteetti huomioiden todennäköisesti ja toivottavasti seuraava hallitus pääsee jo kiristelemään veroja tai leikkaamaan menoja. Todennäköisesti molempia puolia tarvitaan.
Tasapainotus pitää perustaa konkretialle eikä toiveajattelulle
Poliitikot tykkäävät puhua talouskasvusta velkasuhdetta alentavana voimana. Näin toki on, mutta keinona se on viestinnällisesti löperö. Toimittajatkin päästävät poliitikot vähän liian helpolla tämän vastauksen kanssa.
Tietysti kaikki järkevät talouskasvua pysyvästi nopeuttavat toimet on syytä toteuttaa, mutta käytännössä niiden vaikutus on usein epävarmalta pohjalla. Siksi ensisijaisesti ja uskottavasti julkinen talous pitäisi tasapainottaa julkisen sektorin tuloja ja menoja muuttamalla. Toimittajien tulisi muistaa tämä vaalitenteissä pääministeriksi haluavia tentatessaan.
Julkisen sektorin tasapainotustyö on lopulta helppoa. Menonleikkaukset ja veronkiristykset ovat ne keinot. Molempien osalta toki sisältö on olennaista, mutta kiertotietä ei ole.
Odotan jo mielenkiinnolla, minkälaisia leikkauslistoja tuleva hallitus tekee hallituskauden alussa. Olen myös valmistautunut pettymään – kovinkaan merkittäviä leikkauksia tuskin nähdään hallituksen väristä riippumatta.
