Vasemmistoliitto julkaisi keskiviikkona hengästyttävän listan ensi vaalikauden korjaussarjasta Suomelle.
Se sisältää valtavan moukarin: veronkorotuksia noin 9,4 miljardin euron edestä. Veromoukari osuisi työn, pääoman, osinkojen, yritysten ja perintöjen lisäksi muun muassa lentämiseen ja sokeripitoisiin juomiin.
Koko työkalupakkia ei sentään ensi vaalikaudella toteutettaisi, sillä puolue tiedostaa, että yhdeksän miljardin veronkorotukset voisivat muutamassa vuodessa toteutettuna muodostua kasvujarruksi.
Puolue ilmoittaa olevansa myös valmis menolisäyksiin, joista mainitaan muun muassa uusi aikuiskoulutustuki sekä ay-jäsenmaksun verovähennyskelpoisuuden ja suojaosien palauttaminen.
Vasemmistoliitolla on tällä hetkellä 11 kansanedustajaa. Viime eduskuntavaaleissa kannatus oli 7,1 prosenttia. Viimeisimmät mielipidemittaukset osoittavat puolueen kannatuksen tasoksi 10,3–11,3 prosenttia.
Nykymuotoisen vuonna 1990 perustetun vasemmistoliiton suurin menestys eduskuntavaaleissa osui vuoteen 1995, jolloin se sai 11,2 prosentin kannatuksella 22 paikkaa.
Mikäli gallupit realisoituvat ja puolue uudistaisi ensi vuoden vaaleissa vuoden 1995 tuloksen, puolue voisi kaksinkertaistaa paikkamääränsä ja nousta keskisuurten sarjaan.
Hallituksen kokoaminen on intressien ja arvopohjien yhteensovittamista, kompromissien tekemistä ja viime kädessä puhdasta vaalimatematiikkaa. Paperilla vaalivoittajasta ja noin 20 edustajan puolueesta voisi tulla varteenotettava hallituskumppani, joka voisi päästä jopa vaa’ankieliasemaan, mikäli hallitus rakentuu kahden suuren puolueen pohjalle eivätkä nämä yhdessä saa eduskunnan enemmistöä.
Vasemmistoliitolla on kuitenkin yksi merkittävä ongelma. Sen esittämä talousvaihtoehto on kuin toiselta planeetalta verrattuna siihen, mitä muut puolueet ja julkisen talouden tilannekuvaa ylläpitävä valtiovarainministeriö (VM) kertovat Suomen julkisesta taloudesta.
VM on arvioinut ensi vaalikauden sopeutustarpeeksi 8–11 miljardia euroa. Ensi vaalikaudella talouspolitiikka perustuu kotimaisten poliittisten tavoitteiden lisäksi EU:n uusiin finanssipoliittisiin sääntöihin. Niiden ytimessä on nettomenopolku, joka rajoittaa julkisten menojen kasvua ja pakottaa Suomen osoittamaan uskottavasti, että julkisen talouden alijäämä painuu kestävälle uralle.
Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kaikki muut eduskuntaryhmät hyväksyivät viime vuoden lokakuussa parlamentaarisen työryhmän esityksen velkajarruksi, jolla on määrä saada Suomen velkaantumisaste laskuun. VM arvioi, että julkisyhteisöjen velka nousee tänä vuonna 90,7 prosenttiin BKT:sta ja edelleen ensi vuonna 92,3 prosenttiin.
Neljä suurinta puoluetta on tunnistanut, että menoleikkauksia on väistämättä edessä ensi vaalikaudella. Puolueiden yksityiskohtaiset leikkauslistat odottavat vielä julkaisua. Kokoomuksen puheenjohtajan, pääministeri Petteri Orpon mukaan sopeutus on tehtävä pääosin leikkauksilla ja mittaluokka on vähintään 8 miljardia euroa.
Vuodelle 2031 hahmoteltu tavoite on painaa valtion ja kuntien yhteenlaskettu alijäämä noin 2,0–2,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen. VM:n kesäkuun katsauksen mukaan julkisyhteisöjen alijäämä on tänä vuonna 4,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ensi vuoden budjettiehdotus on 12,9 miljardia euroa alijäämäinen eli joka kahdeksas valtion menoeuro on velkarahaa. Menoleikkauksia on siis pakko jatkaa.
Tässä tilanteessa vasemmistoliiton valitsema linja näyttää hallitusneuvottelujen kannalta hyvin hankalalta. Puolue on valmis miljardiluokan verosopeutuksiin, mutta menoleikkaukset jäävät täysin sivurooliin keinovalikoimissa. Käytännössä puolue ei tunnista mitään suuren luokan leikkaustarvetta menopuolelle.
Vasemmistoliiton vaalivoitosta huolimatta eduskunnassa olisi todennäköisesti 180 alijäämätavoitteeseen sitoutunutta eri puolueiden edustajaa. Tämän pohjalta enemmistöhallitus on hyvin rakennettavissa.
Muut puolueet lienevät penseitä lähtemään neljän vuoden hallitusyhteistyöhön sellaisen puolueen kanssa, joka ei ole sitoutunut yhteisiin julkisen talouden säästötavoitteisiin.
Kokoomuksen ja vasemmistoliiton talousohjelmat eivät käytännössä ole yhteensovitettavissa. SDP ja vasemmistoliitto voisivat löytää yhteisen sävelen veronkorotuksista. Puolueiden välinen liima voi kuitenkin pettää, kun neuvottelupöydässä pitää rakentaa miljardien leikkauslista. Koalition onnistuminen edellyttäisi toisen osapuolen takinkääntöä. Jos vasemmistoliitto ilmoittaisi hallitusneuvotteluissa kannattavansa miljardien menoleikkauksia, se olisi märkä rätti puolueen äänestäjille.
Vasemmistoliiton miljardien veromoukari, ulosjäänti velkajarrusovusta ja eri todellisuudesta kumpuava tilannekuva julkisen talouden hoidosta johtavat yhteen vääjäämättömään johtopäätökseen: puolue on pelannut itsensä ulos hallituksesta jo ennen vaalitaiston alkamista.
