Opettajille asetetaan yhä enemmän vaatimuksia ja vastuita samaan aikaan, kun heidän viestiään koulujen arjesta ei haluta kuulla. Näin sanoo opettaja-kirjailija Tommi Kinnunen. Hänen mukaansa on olemassa selvät syyt siihen, miksi oppimistulokset ovat laskeneet vuosi vuodelta.
– Peruskoulun tilanne on viimein valjennut poliitikoille, ja uudistusvaateet ovat kovat. Se on erinomaista, sillä jotakin on viimein pakko tehdä, mutta tietämättömien into johtaa helposti ylilyönteihin, Kinnunen analysoi.
Turkulaisen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana toimiva Kinnunen esittää X-ketjussaan toiveita peruskoulun uudistamiseksi.
Julkisuudessa väläyteltyä valtakunnallista päättökoetta hän ei kuitenkaan kannata. Kinnusen mukaan päättökoe kertoo saman, minkä kuka tahansa opettaja voi kertoa muutenkin, eli että taso on laskenut. Päättökokeisiin mahdollisesti käytettävät rahat kannattaisi nekin käyttää itse oppimiseen.
– Koulu tuntuu olevan toiveiden tynnyri, ja opetussuunnitelmat ovat kasvaneet kerta toisensa jälkeen, mutta tuntimäärää ei ole lisätty. Kun sisällöt vain kasvavat, jää itse perustaitojen opettamiseen aina vain vähemmän aikaa. Se alkaa jo näkyä, hän sanoo.
Opettajista tuli hyvinvointivalmentajia
Lisätyö uuvuttaa Kinnusen mukaan opettajat. Samoin kirjaamisvaatimukset ovat lisääntyneet jokaisella uudistuskierroksella.
– Opettajien työnkuvaa on laajennettu laajamittaisen hyvinvointivalmentajan puolelle. Koska opettajilla ei ole samanlaista määriteltyä työaikaa kuin muilla, on työtä lisätty suuresti. En kiellä, etteikö valtaosa lisätyöstä olisi tärkeää, mutta aikaa ei vain ole, sanoo Kinnunen, joka on työskennellyt opettajana myös yläkoulussa.
– Jokaisesta palaverista, keskustelusta, tukiopetuksesta ja juttelusta pitää tehdä dokumentti, joita kukaan ei koskaan lue. Niitä tarvitaan vain, että voidaan osoittaa asioita tehdyn.
Hän ihmettelee, miksi kehittämistyössä opettajien kokemukset sivuutetaan.
– Oli kyse koulurakennuksen suunnittelusta tai opetussuunnitelmien sisällöistä, aina löytyy joku muu taho, joka tietää opettajia paremmin, miten arki pyörii. Lopputuloksena on uudistus, joka ei toimi.
Yhteiskunnan ongelmia sälytetään yhä enemmän koulujen harteille.
– Siksi äikän ope joutuu oppitunnilla kansan ylipainon vuoksi jumppauttamaan koululaisia, jotka vanhemmat kuskaavat koulun portille autolla. Jos kansakunta ei laihdu, on vika tietenkin koulun, Kinnunen kärjistää.
Oppilailta vastaavasti saa vaatia yhä vähemmän.
– Opetushallitus laskee kriteereitä vuosi vuodelta, ja niistä uusimpien mukaan alakoulusta voi siirtyä yläkouluun, kunhan peili hengityksestä höyrystyy. Viitosen saa ilman omaa osaamista, sillä kriteerit vaativat ohjaamaan, tukemaan ja auttamaan suorituksessa.
– Oppilaita tuetaan tehtävissä, joita ennen vaadittiin itse osattavaksi, mutta isojen asioiden edessä jätetään yksin. Siksi käytetään aikaa tunteidensäätelyn opettamiseen, mutta vaaditaan täyttä itseohjautuvuutta vaikkapa laajojen projektien kohdalla, Kinnunen jatkaa.
Hallitus on tiukentamassa muun muassa luokalta siirtymisen ehtoja osana osaamistakuuta. Lakiuudistus tuo muutoksia kouluihin jo ensi syksynä.
”Koevastaukset tekoälyltä”
Digitalisaatio vei oppikirjat ja toi tietokoneet. Muutoksen myötä ei Kinnusen mukaan tuotu opettajien käyttöön minkäänlaista sovellusta, jossa voisi teettää töitä irti internetistä.
– Mitä hyötyä on sähköisestä kokeesta, jos vastaukset voi käydä hakemassa tekoälyltä? kysyy Kinnunen.
Myös asenteet koulua kohtaan ovat muuttuneet.
– Kodeissa käsitys koulusta on muuttunut, niin että varsinkaan pojat eivät enää näe koulunkäyntiä hyödylliseksi tulevaisuutta varten. Kun sen yhdistää somen palkitsevuuteen, ei koulun eteen olla valmiita tekemään työtä. Se näkyy tuloksissa heti.
Parannettavaa Kinnunen löytää myös esimerkiksi opetusryhmien koosta, sekä opettajien täydennyskoulutuksesta, jossa on keskitytty pelkästään haastavien oppijoiden tukemiseen. Hän uskoo, ettei peruskoulusta saa nykyisellä rahoituksella puristettua enää enempää tehoja.
– Antoipa opettaja ylöspäin minkälaista palautetta hyvänsä, OPH ja OPM eivät kuuntele. Sen sijaan joko koko opettajakunta leimataan muutosvastarintaiseksi tai väitetään, ettei kukaan ole sanonut mitään.
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) on vastannut Kinnusen avaukseen opettajien näkemysten huomioinnista. Ministeri ei jaa käsitystä, etteikö opettajia olisi kuultu ja kuunneltu koulu-uudistuksissa.
– Kyllä minä ajattelen, että se on itsestään selvää. Monet nyt voimaan tulleet uudistukset ovat nimenomaan pyrkineet lisäämään opettajien autonomiaa ja tilaa tehdä työtään, Adlercreutz kommentoi X:ssä.