Kun Venäjän avoin hyökkäys Ukrainaan on kestänyt runsaat kolme kuukautta, on amerikkalaisen sotilasasiantuntijan John R. Denin mukaan ajankohtaista arvioida uudelleen Naton edellytyksiä varmistaa Euroopan vakaus ja turvallisuus olennaisesti muuttuneessa tilanteessa.
– Vaikka sota on edennyt vasta toiseen vaiheeseensa Venäjän epäonnistuttua yrityksessään iskeä nopeasti kohti Kiovaa, tärkein strateginen opetus on se, että sota on sysännyt Euroopan turvallisuuden ”uuteen normaaliin”, Yhdysvaltain armeijan sotakorkeakoulun professorina toimiva Deni kirjoittaa German Marshall -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Vladimir Putinin käynnistämä sota on hänen mukaansa osoittanut, että Venäjä ei ole vain merkittävä voimatekijä Euroopan reunalla, vaan myös aggressiivisesti revisionistinen valtio, joka muodostaa akuutin turvallisuusuhan koko Euroopalle.
Kaksi skenaariota
Lännen on Denin mukaan syytä valmistautua kahteen skenaarioon, joista molemmat voivat toteutua.
– Ensimmäinen on Putinin haluttomuus sallia sitä, että länsi jatkaa tappavan sotilasavun toimittamista Ukrainalle, sillä se ei vain auta Kiovaa puolustamaan omaa aluettaan, vaan sitä voidaan käyttää myös taistelun siirtämiseen Venäjän maaperälle, hän sanoo.
Viimeaikaiset hyökkäykset rautatieyhteyksiä ja niihin liittyvää infrastruktuuria vastaan Lvivin kaupungin ympäristössä saattavat hänen mukaansa enteillä Venäjän sodanjohdon lähestymistavan muuttumista.
Toisessa skenaariossa Venäjän sodankäynnin raakuus ja epäinhimillisyys käy lännen silmissä vähitellen sietämättömäksi.
– Lukuisat länsimaiden johdolla toteutetut sotilasoperaatiot viimeisten 30 vuoden aikana eivät ole perustuneet huolelliseen harkintaan, jossa strategit olisivat punninneet eri vaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyjä. Operaatiot esimerkiksi Somaliassa 1992, Bosniassa 1995, Kosovossa 1999 ja Libyassa 2011 johtuivat suurelta osin meneillään olevan tai uhkaavan humanitaarisen katastrofin synnyttämästä vastenmielisyydestä, Deni toteaa.
– Jos ihmiset lännessä saavat tarpeekseen synnytyssairaaloiden pommituksista ja muista siviileihin kohdistuvista sotarikoksista Ukrainassa, poliittiset johtajat saattavat kokea välttämättömäksi puuttua sotaan uusin keinoin.
Hyökkäys pysäytettävä kynnykselle
Läntiset johtajat voivat Denin mukaan ryhtyä useisiin toimiin varautuakseen siihen, että jompikumpi tai molemmat skenaariot johtavat sodan laajenemiseen. Samalla he voivat toteuttaa niitä muutoksia, joita Euroopan turvallisuusympäristön järkkyminen myös pitkällä aikavälillä edellyttää.
Naton on hänen mielestään ensinnäkin nostettava kollektiivinen puolustus keskeisimmäksi tehtäväkseen lähitulevaisuudessa. Kun resurssit ovat rajalliset ja Venäjän uhka näyttää vain kasvavan, liittokunnan kaksi muuta ydintehtävää – kriisinhallinta ja turvallisuusyhteistyö – on hänen mukaansa siirrettävä toistaiseksi taka-alalle.
Mikäli Nato ei onnistu lyhyellä aikavälillä saavuttamaan nykyistä vahvempaa kykyä aluepuolustukseen, Yhdysvaltojen on hänen mielestään välttämätöntä lisätä merkittävästi joukkojensa pysyvää läsnäoloa etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa.
– Samalla kun Nato asettaa etusijalle kollektiivisen puolustuksen Venäjän uhkaa vastaan, sen olisi myös siirryttävä kohti pidäkevaikutusta koko Itä-Euroopan alueella, Deni sanoo.
Kun nykyinen lähestymistapa eFP-joukkoineen lähtee siitä, että Naton alueelle tunkeutunut hyökkääjä lyödään takaisin, kun tarvittavat vahvistukset ovat saapuneet, nyt Venäjän hyökkäys siis pysäytettäisiin jo liittokunnan kynnyksellä. Jotta siihen päästäisiin, Naton on Denin mukaan vahvistettava itäisiin jäsenmaihin sijoitettuja joukkojaan sekä laadullisesti että määrällisesti.
