Iranin sodan aiheuttama öljyshokki on asiantuntijoiden mukaan pahin historiassa, mutta markkinat silti hinnoittelevat sen nopean helpottumisen puolesta. Tämä voi olla vakava virhearvio.
Öljyn hinta on noussut nopeasti viime viikkoina, kun pelot Iranin sodan pitkittymisestä ovat kasvaneet. Brent-laatu nousi 30. huhtikuuta yli 125 dollariin tynnyriltä, vaikka vielä huhtikuun puolivälissä hinta oli alle 90 dollaria.
Taustalla on Hormuzinsalmen sulkeutuminen, joka on vienyt markkinoilta noin 14 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Näin suuri tarjontashokki edellyttäisi yli 150 dollarin hintaa, jotta kysyntä laskisi tasapainoon.
Economist-lehti arvioi, että markkinat eivät edelleenkään vastaa todellisuutta. Futuurihinnat ennustavat öljyn hinnan laskevan tasaisesti loppuvuoden ajan ja päätyvän vuoden 2026 lopussa noin 88 dollariin tynnyriltä. Tämä viittaa oletukseen, että kriisi ratkeaa nopeasti.
Tällainen odotus edellyttää kolmea epävarmaa lopputulosta: Yhdysvaltojen ja Iranin nopeaa sopua, Hormuzinsalmen avaamista sekä polttoaineiden tarjonnan nopeaa palautumista normaaliksi.
Todellisuudessa riskit ovat kasvamassa. Öljyvarastot hupenevat nopeasti, ja merellä olevat polttoainevarannot ovat jo poikkeuksellisen matalat. Samaan aikaan kysyntä kasvaa erityisesti Yhdysvalloissa kesän ajokauden alkaessa.
Jo nyt vaikutukset näkyvät selvästi. Dieselin ja lentopetrolin hinnat ovat Aasiassa kaksinkertaistuneet ja Euroopassa kohonneet tätäkin korkeammalle. Yksittäisistä diesel-eristä on raportoitu jopa 600 dollarin barrelihintoja.
Optimismi perustuu pitkälti oletukseen, että poliittinen paine pakottaa osapuolet sopuun. Iran tarvitsee kipeästi tuloja, ja Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin uskotaan puuttuvan tilanteeseen, jos hinnat nousevat liikaa.
Sopimukseen pääsy voi silti olla vaikeaa. Iranilla on kokemusta pitkäaikaisista pakotteista, eikä maan johto ole riippuvainen vaaleista. Yhdysvalloissa taas sisäpoliittinen paine voi vaikuttaa päätöksiin arvaamattomasti.
Vaikka sopu syntyisi, öljyvirtojen normalisoituminen vie aikaa. Hormuzinsalmen miinanraivaus, vakuutuskustannukset, tankkeriliikenteen uudelleenjärjestelyt ja tuotannon palauttaminen hidastavat tarjonnan elpymistä kuukausilla.
Kriisin pitkittyminen voi johtaa uuteen inflaatioaaltoon. Aasiassa hallitukset ovat jo reagoineet esimerkiksi lyhentämällä työviikkoja. Euroopassa joudutaan mahdollisesti siirtymään kulutuksen tukemisesta suoraan niukkuuden hallintaan.