Aiempina vuosina asfalttia on vedetty pääosin noin 2 000–4 000 kilometriä. Väyläviraston pääjohtaja Kari Wihlman kertoo Uutissuomalaiselle, että raju lasku johtuu erityisesti hintojen kallistumisesta eli inflaatiosta.
– Maanrakennusalan kustannukset ovat kallistuneet kahdessa vuodessa peräti neljänneksen. Tämä heijastuu suoraan päällystysurakoihin.
Asfaltointiurakoiden vähentyminen johtuu myös siitä, että perusväylänpitoon on tänä vuonna käytettävissä noin 150 miljoonaa euroa vähemmän kuin aiempia vuosina.
Wihlman esittää perusväylänpitoon 300 miljoonan euron inflaatiolisää. Hänen mukaansa korjausvelan vähentäminen ei onnistu, mikäli ensi vuonna olisi tultava toimeen ilman inflaatiosta johtuvaa lisäkompensaatiota.
Perusväylänpidon korjausvelka on nyt noin kolme miljardia euroa. Korjausvelka on se puuttuva euromäärä, jolla kaikki maantiet, junaradat ja vesiväylät olisivat hyvässä kunnossa.
Tänä vuonna rahaa on käytössä aiempaa vähemmän, koska rahoitusta on myönnetty etupainotteisesti. Wihlmanin mukaan etupainotteisuuden ansiosta vuonna 2020 asfalttitöitä pystyttiin tekemään noin 4 000 kilometrillä. Se on vähimmäismäärä, jotta päällystyskohteiden korjausvelka ei kasvaisi.
– Tiukan tilanteen takia joudumme tänä vuonna priorisoimaan poikkeuksellisen tarkasti päällystettävät maantiet. Vaikka myös vähäliikenteisistä teistä huolehditaan, kohdentuvat kuluvan vuoden asfalttityöt aiempaa laajemmin pääväylille ja muille vilkasliikenteisille maanteille, Wihlman kertoo Uutissuomalaiselle.
Noin kolmen miljardin euron korjausvelan lisäksi väyläverkkoa rasittaa Wihlmanin mukaan noin kymmenen miljardin euron investointivelka. Myöhemmin keväällä julkaistavassa Väyläviraston vuosien 2024–2031 investointiohjelmassa annetaan virkamiesnäkemys niistä tie-, rata- ja väylähankkeista, jotka olisi syytä toteuttaa lähivuosina.