Kuntien eläkevakuutus Kevan ennustemalli osoittaa, että noin 2,6 prosenttia kunta-alan ja hyvinvointialueiden henkilöstöstä on vaarassa päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavien kolmen vuoden aikana.
Tämä tarkoittaisi lähes 15 000 uutta täyttä tai osittaista työkyvyttömyyseläkettä.
Työkyvyttömyysriski jakautuu epätasaisesti eri ammatti- ja ikäryhmien välillä. Kevan mukaan suurimmassa riskissä ovat siivous- ja keittiötyöntekijät (4,3 %) sekä sairaala- ja laitosapulaiset (4,9 %), kun taas lääkäreillä (1,2 %) ja luokanopettajilla (1,3 %) riski on huomattavasti pienempi.
Riskin voimakas kasvu alkaa 50 ikävuoden jälkeen, ja yli 55-vuotiaista tietyissä ammattiryhmissä jo joka kymmenes on välittömän riskin piirissä.
– Ennuste antaa organisaatioille arvokasta tietoa niistä henkilöstöryhmistä, joiden kohdalla työkyvyttömyysriski on kohonnut. Näin tilanteeseen voidaan reagoida jo entistä varhaisemmassa vaiheessa, toteaa tilastoanalyytikko Petra Sohlman tiedotteessa.
Ennustemallissa otetaan huomioon muun muassa ikä, sukupuoli, ammatti, sairauspoissaolojen määrä ja rakenne sekä aiempi työkyvyttömyyshistoria.
Pitkät, yli 30 päivän sairauspoissaolot nostavat riskiä selvästi enemmän kuin lyhyet jaksot etenkin alle 50-vuotiailla.
Esimerkiksi alle 35-vuotiailla opettajilla runsaatkaan sairauspoissaolot eivät ennusta merkittävää riskiä, mutta lähihoitajilla vastaava määrä tarkoittaa jopa nelinkertaista riskisignaalia.
Sairauspoissaolojen vaikutus riskiin vaihtelee myös ammattiryhmittäin. Hälytysrajaksi voidaan määritellä kertyneiden sairauspäivien määrä, jonka jälkeen yli 45-vuotias työntekijä kuuluu todennäköisesti riskialttiimpaan kymmenykseen.
Tämä raja vaihtelee merkittävästi: siivoustyössä hälytysraja ylittyy jo yhdeksän päivän jälkeen, kun taas ensihoitajilla se on lähes 30 päivää.
Työkyvyttömyyden ehkäisy voi tuoda merkittäviä säästöjä. Viime vuonna työkyvyttömyydestä aiheutui kunnille ja hyvinvointialueille noin 1,3 miljardin euron välittömät kustannukset, joista suurin osa liittyi pitkiin sairauspoissaoloihin.
Esimerkiksi yksi yli 30 päivän poissaolojakso maksoi työnantajalle keskimäärin 5 800 euroa.
Sohlmanin mukaan varhainen puuttuminen ja erityisesti pitkien poissaolojen ehkäisy ovat avainasemassa.
– Pitkittyneet sairastamisetkin alkavat useimmiten lyhyempinä jaksoina, jolloin olennaista on tunnistaa erityisessä riskissä olevat henkilöstöryhmät ja käynnistää oikea-aikaisesti varhaisen vaikuttamisen toimet.
