Kaikki viisi Pohjoismaata sekä Yhdysvallat ja Kanada päättivät maaliskuussa keskeyttää yhteistyön Venäjän kanssa Arktisessa neuvostossa, jonka puheenjohtajana Venäjä parhaillaan toimii. Päätöksellään maat reagoivat presidentti Vladimir Putinin aloittamaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan.
Amerikkalaistutkijat Benjamin Sacks ja Kristin Van Abel luonnehtivat ratkaisua ainutlaatuiseksi arktisen alueen rauhaa ja yhteistyötä vaalineen neuvoston historiassa. Edes vuonna 2014 tapahtunut Krimin miehitys ja laiton liittäminen Venäjään eivät johtaneet vastaavaan diplomaattiseen reaktioon. Nyt edellytykset aiemman yhteistyösuhteen palautumiseen näyttävät heidän mukaansa hyvin etäisiltä.
– Vaikka konflikti arktisella alueella on kenties epätodennäköinen, Venäjän presidentin Vladimir Putinin arvaamattoman käyttäytymisen ja hänen Ukrainaan kohdistamansa hyökkäyksen valossa on vaikea arvioida, voisiko sellainen puhjeta, yhdysvaltalaisessa Rand-ajatushautomossa työskentelevät tutkijat kirjoittavat tuoreessa artikkelissaan.
Virhearvioiden riski saattaa heidän mukaansa olla huomattava. Jos Venäjän ja Ukrainan välinen sota johtaisi konfliktiin arktisella alueella, Yhdysvaltain asevoimat olisivat jossain määrin altavastaajan asemassa. Tähän on viitannut myös brittiläisen Chatham Housen tutkija Mathieu Boulègue todetessaan Venäjän kokevan, että sillä on suhteellinen etu arktisella alueella ja että se pyrkii hyötymään oletetusta sotilaallisesta ylivoimastaan.
USA:n panostettava nykyistä enemmän
Amerikkalaistutkijat muistuttavat Venäjä olevan arktisen alueen ylivoimaisesti suurin valtio pinta-alan, väestön ja alueelle sijoittamiensa ja siellä harjoittelevien asevoimien perusteella.
– Venäjällä on myös tiedusteluasemia, kaksikäyttöisiä siviili- ja sotilaslaitoksia, ohjuksin varustettuja tukikohtia sekä tutkia, jotka on hajautettu sen laajalle pohjoisrajalle, myös 300 mailin
säteelle Alaskasta, he sanovat.
– Jos arktinen yhteistyö purkautuu, Yhdysvaltojen pysyvän läsnäolon puute ja rajallinen valmius pitkäkestoisiin taktisiin yhteisoperaatioihin voivat aiheuttaa haasteita alueen sotilaallisten konfliktien hallinnalle, he toteavat.
Arktinen alue on heidän mukaansa yhä suhteellisen heikko kohta Yhdysvaltojen taktisessapuolustuksessa. Vaikka Yhdysvalloilla on alueella huomattavia voimavaroja, niistä merkittävä osa on luonteeltaan pikemminkin strategisia kuin taktisia ja suunniteltu pikemminkin oman alueen puolustukseen ja voiman projisointiin kuin arktisten operaatioiden toteuttamiseen. Yhdysvaltojen tulisikin heidän mielestään lisätä arktiseen sodankäyntiin soveltuvia taktisia suorituskykyjä Alaskassa, investoida nykyistä enemmän arktiseen infrastruktuuriin sekä edistää rannikkovartiostonsa ohjelmaa pohjoisen tilannekuvan ylläpitämiseksi.
– Näillä toimilla Yhdysvallat voisi osoittaa olevansa vakavasti sitoutunut säilyttämään puolustus- ja turvallisuuspositionsa arktisella alueella.
