Läntisten johtajien viimeaikaisissa puheenvuoroissa on korostunut yhä selvemmin, että Vladimir Putinin helmikuussa 2022 aloittama täysimittainen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ei saa päättyä tavalla, jonka Venäjä voisi millään tavoin tulkita voitokseen.
Yhdysvaltain entinen Helsingin-suurlähettiläs Eric Edelman ja Pentagonin entinen huippuvirkamies Franklin Miller yhtyvät näkemykseen, mutta katsovat sen olevan ristiriidassa presidentti Joe Bidenin hallinnon käytännön toimien kanssa. Valkoisessa talossa on heidän mielestään takerruttu uskoon, että sota on lopetettavissa neuvotteluteitse ja ilman nimenomaista sitoutumista Ukrainan voittoon.
– Jokaisen sodan voittamiseen tähtäävän strategian on sisällettävä paitsi toivottu päämäärä – tässä tapauksessa Venäjän tappio – myös keinot ja välineet sen saavuttamiseksi. Ainoa varma tapa taata Venäjän tappio on varmistaa sellainen Ukrainan taistelukentällä saavuttama voitto, joka mahdollistaa kaikkien Venäjän vuodesta 2014 lähtien valtaamien alueiden palauttamisen Ukrainan hallintaan, Edelman ja Miller kirjoittavat American Purpose -julkaisussa.
Ukrainalle on heidän mukaansa annettava kaikki se, mitä se tarvitsee voittaakseen sodan – ei vain jäädäkseen henkiin.
– Tämä tarkoittaa hyökkäysjoukkojen tuhoamista ja Venäjän armeijan murtamista sen varmistamiseksi, että Moskova ei voi hyödyntää massoja ja linnoittautunutta puolustusta estääkseen Ukrainaa ottamasta takaisin Venäjän rikollisesti anastamia saaliita, he toteavat.
Edelman on Yhdysvaltain puolustusministeriön entinen alivaltiosihteeri, joka toimi suurlähettiläänä Suomessa 1998–2001 ja Turkissa 2003–2005. Miller on työskennellyt kolmen vuosikymmenen ajan USA:n puolustusministeriön ja kansallisen turvallisuusneuvoston eri tehtävissä.
Edelmanin ja Millerin mukaan Vladimir Putin on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että hänellä ei ole aikomustakaan lopettaa hyökkäystään, vaan hän jatkaa eteenpäin Venäjän armeijan raskaista tappioista piittaamatta.
– Hänet voidaan pysäyttää vain, jos hänen armeijansa murtuu katastrofaalisesti Ukrainassa ja vetäytyy takaisin Venäjälle, he sanovat.
– Historiassa on yllin kyllin tällaisia lopputuloksia. Ranskan armeija oli vuonna 1917 kapinan partaalla, Saksan armeija murtui syksyllä 1918 ja – mikä tässä yhteydessä tärkeintä – huonosti johdettu, puutteellisesti varustettu ja heikosti motivoitunut Venäjän keisarillinen armeija romahti vuonna 1917, he toteavat.
– Sarja tappioita Donbasissa ja etelässä voisi kenties raivata polun hallinnon vaihtumiseen Moskovassa, kun Venäjän kansa joutuisi lopulta kohtaamaan tämän sodan kustannukset tavalla, jolta ei enää voisi ummistaa silmiään. Poliittinen muutos Moskovassa on näin ollen ensimmäinen askel kohti todellista rauhaa. Putinin armeijan murtaminen on ensimmäinen askel kohti hänen aggressionsa lopettamista.
