Unettomuuden hoitoon perehtynyt yleislääketieteen erikoislääkäri Miia Jansson kertoo Terveystalon sivuilla julkaistussa artikkelissa unilääkkeistä.
Hän sanoo, että unettomuuden ensisijainen ja tärkein hoito on aina lääkkeetöntä. Joskus kuitenkin lääkkeitäkin tarvitaan.
− Tyypillisesti unilääkehoitoa käytetään lääkkeettömien hoitokeinojen tukena vain tilapäisesti silloin, kun nopea apu on tarpeen. Pitkäaikainen unen laatua ja kestoa parantava unilääkehoito saattaa olla tarpeen ihmisillä, joilla uni jää pitkäaikaisesti liian lyhyeksi lääkkeettömistä hoitokeinoista huolimatta, Jansson kertoo.
Kaikkiin lääkkeisiin voi hänen mukaansa liittyä haittavaikutuksia, kuten syvän unen ja REM-unen määrän vähentymistä ja muistihäiriöitä. Lääkkeet voivat myös lisätä kaatumisriskiä ja pahentaa uniapnean hengityshäiriöitä.
Jansson kertoo, että pidemmässä käytössä bentsodiatsepiineihin ja niiden kaltaisiin lääkkeisiin liittyy suuri riippuvuuden kehittymisen riski.
− Jo noin neljän viikon säännöllisestä käytöstä yli puolelle potilaista seuraa niin kutsuttu rebound-unettomuus, missä lääkkeen käytön lopettamisen seurauksena oireet palaavat pahempina kuin ennen lääkkeen aloittamista, erikoislääkäri kertoo.
Janssonin mukaan perinteisten unilääkkeiden käyttö on vähentynyt Suomessa.
− Tänä päivänä ensisijainen hoitomuoto unettomuuteen on kognitiivisbehavioraalisten menetelmien mukainen lääkkeetön hoito, jonka saatavuus on parantunut Suomessa. Nämä menetelmät pureutuvat unettomuutta ylläpitäviin syihin ja niiden vaikutus säilyy myös hoidon lopettamisen jälkeen, hän kertoo.
