Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen on huolissaan Venäjän, Pohjois-Korean ja Iranin alati tiivistyvästä sotilaallisesta yhteistyöstä.
– Unohtakaa hetkeksi ne 30 000 pohjoiskorealaissotilasta, joita kaavailtu Ukrainaan. Niillä ei muuteta sodan kulkua ratkaisevasti. Paljon suurempi uutinen on, että maailmaan näyttää syntyvän uusi ”Axis of Evil” (pahan akseli, USA:n entisen presidentin George W. Bushin termi roistovaltioille), ja Ukraina on sen ensimmäinen yhteinen taistelukenttä, Vanhanen toteaa X-palvelussa.
Hän korostaa, että Venäjä menettää nykyisellä tahdilla kaatuneina ja haavoittuneina kymmeniätuhansia sotilaita kuukaudessa. Siten 30 000 pohjoiskorealaista vastaa korkeintaan rajallista tai väliaikaista henkilöstölisää. Se voi auttaa Venäjää, muttei muuta sodan perusluonnetta.
– Iso uutinen ei ole joukkomäärä. Paljon olennaisempaa on se, että Venäjä, Pohjois-Korea ja Iran rakentavat yhteistä sotakoneistoa eivätkä enää vain asekauppaa. Maat opettelevat käymään sotaa yhdessä, ja tämä on vakavampi ongelma meille lännessä, Vanhanen sanoo.
Samalla Ukraina toimii hänen mukaansa Pohjois-Korean armeijalle valtavana testilaboratoriona. Siellä opitaan, miten länsimaisia asejärjestelmiä vastaan taistellaan ja tämä tieto palaa aikanaan Korean niemimaalle.
– Eli se mitä Ukrainassa tapahtuu ei jää vain Ukrainaan.
– Minun arvioni on, että Venäjä rakentaa uutta sodankäynnin mallia. Se ei enää nojaa vain omiin joukkoihinsa tai omaan tuotantoonsa, vaan hyödyntää yhä enemmän kumppaniensa henkilöstöä, tuotantoa, teknologiaa ja osaamista. Tällaista Venäjää on paljon vaikeampi kuluttaa loppuun.
Siksi pelkät arviot Venäjän omista resursseista voivat johtaa harhaan.
– Seuraavien vuosien suuri turvallisuuskysymys ei ehkä olekaan se, kuinka monta panssarivaunua Venäjä valmistaa vaan se, kuinka tehokkaasti Venäjä, Pohjois-Korea ja Iran (+ Kiina) oppivat sotimaan yhdessä.