Euroopan unionin toimintaa leimaavat brittiläisen huippuekonomisti Timothy Ashin mukaan loputtomat keskustelut, kokoukset ja kompromissit, joiden seurauksena päätöksenteko etenee hitaasti. Hitaus on hänen mielestään koko järjestelmän ytimessä.
– Tämä ei ehkä ole kovin merkittävää, kun keskustelun aiheena on lypsykoneiden sääntely. Kun kyse on Euroopan tulevaisuudesta – joidenkin mielestä jopa koko sen olemassaolosta – viivästyksillä on kuitenkin hintansa, Ash toteaa Center for European Policy -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
EU:n marraskuista päätöstä lykätä ratkaisua vähintään 140 miljardin euron jäädytettyjen Venäjän keskuspankin varojen luovuttamisesta Ukrainalle hän luonnehtii riskiksi.
– EU:n tietämättä Yhdysvallat ja Venäjä ovat neuvotelleet uudesta 28-kohtaisesta Ukrainan ”rauhansuunnitelmasta”, joka sisälsi määräyksiä jäädytettyjen varojen käytöstä. Tällainen järjestely paitsi riistäisi Ukrainalta sen taloudellisen elinehdon, myös lopettaisi nykyisen (pienempien) lainojen järjestelmän, joka perustuu näihin jäädytettyihin varoihin, Ash sanoo.
Eurooppalaiset hallitukset ja EU:n komissio ovat pyrkineet vaikuttamaan Yhdysvaltoihin, jotta kyseinen kohta poistettaisiin suunnitelmasta. Samaan aikaan Belgian pääministeri Bart de Wever jarruttaa yhä päätöstä jäädytettyjen varojen käytöstä väittäen, että kaavailtu järjestely saattaisi olla laiton ja altistaisi Belgian jopa satojen miljardien eurojen korvausvaatimuksille. On myös esitetty, että järjestely voisi heikentää luottamusta euroon ja kansainvälisille markkinoille tärkeään Euroclear-järjestelmään.
Ash suhtautuu de Weverin puheisiin skeptisesti ottaen huomioon, että Belgia on saanut jäädytetyistä venäläisvaroista pelkästään vuosina 2022–2023 taloudellista hyötyä enemmän kuin mitä maa on käyttänyt Ukrainan tukemiseen.
– Belgia on siten yksi pienimmistä nettomaksajista Ukrainalle. Jää myös vaikutelma, että Belgia on ollut vapaamatkustaja yhteisessä puolustuksessa, sillä sen puolustusmenot ovat olleet vuosikymmeniä Naton alimmalla tasolla, hän huomauttaa.
Jos Venäjän keskuspankin jäädytettyjen varojen käyttämisestä Ukrainan hyväksi ei päästä sopuun, apu lankeaa Ashin mukaan eurooppalaisten – erityisesti saksalaisten – veronmaksajien maksettavaksi. Tämä on Saksan näkökulmasta ymmärrettävää ja hyväksyttävää, sillä maa on nyt tosiasiallisesti Euroopan geostrategisen politiikan ytimessä, hän toteaa.
Euroopan on Ashin mukaan joka tapauksessa otettava opikseen EU:n epäröivästä päätöksenteosta ja sen seurauksista.
– Ellemme rahoita Ukrainaa, se häviää sodan, ja silloin Euroopan on nostettava merkittävästi puolustusmenojaan – todennäköisesti tuhat miljardia euroa lisää vuodessa, hän varoittaa.
Tutkija Jan Kallberg on päätynyt omassa äskettäin julkaistussa arvioissaan hieman alhaisempaan lukuun: noin 445 miljardiin euroon vuodessa. Kumpikin luku tarkoittaisi huomattavasti nykyistä suurempia budjettivajeita, lisää lainanottoa, korkeampia korkoja, hitaampaa kasvua ja heikompaa euroa.
