Läntisten valtiojohtajien yhä kovemmilla kierroksilla käyneet keskustelut Ukrainalle annettavista turvatakuista ovat yhdysvaltalaisen ex-suurlähettiläs Michael Carpenterin mielestä teoreettisesti merkityksellisiä, mutta käytännössä huteralla pohjalla.
Hän pitää ongelmallisena jo pelkästään sitä, että kaavaillut joukot näyttäisivät jäävän kooltaan lähinnä symbolisiksi ja ne sijoitettaisiin kauas selustaan. Monin verroin vakavampi ongelma on kuitenkin se, että eurooppalaiset hallitukset olisivat valmiita lähettämään sotilaitaan Ukrainaan vasta sitten, kun tulitauko on voimassa.
Tämä linjaus antaisi hänen mukaansa Vladimir Putinin hallinnolle tosiasiallisen veto-oikeuden koko operaatioon, ellei länsi ole joko valmis pakottamaan Venäjää tulitaukoon tai sittenkin lähettämään joukkojaan Ukrainaan taistelujen ollessa vielä käynnissä.
– Ellei kumpikaan skenaario toteudu, joukot ovat vaarassa jäädä pelkäksi kangastukseksi – taas yhdeksi teoreettiseksi ”turvatakuuksi”, joka tarjoaa vain katteetonta toivoa, Yhdysvaltain presidentin neuvonantajana, maansa Etyj-lähettiläänä sekä puolustusministeriön ja kansallisen turvallisuusneuvoston avaintehtävissä toiminut Carpenter sanoo Just Security -verkkojulkaisussa.
Vuosina 2014–2022 Venäjä ja Ukraina sopivat lukuisista tulitauoista, mutta Venäjä rikkoi ne lähes poikkeuksetta hyvin nopeasti, hän muistuttaa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) tarkkailijat, jotka olivat alueella fyysisesti läsnä, eivät kyenneet tekemään mitään rikkomusten estämiseksi.
Nyt keskustelua lännen Ukrainalle tarjoamista turvatakuista leimaa Carpenterin mielestä se, että eurooppalaiset johtajat tuntuvat kuvittelevan voivansa jollain tavoin vain pakottaa sotivat osapuolet tulitaukoon.
– Se on kuitenkin myytti. Todellisuudessa Putin ei ole luopunut maksimalistisista tavoitteistaan Ukrainan nujertamiseksi, hän toteaa. Länsi ei ole myöskään onnistunut luomaan sellaista painetta, joka saisi hänet hyväksymään Nato-maiden joukkojen sijoittamisen Ukrainan maaperälle.
– Siihen tarvittaisiin paljon kovempaa painostusta – jäädytettyjen venäläisvarojen takavarikointia, venäläisiin pankkeihin ja öljytuloihin kohdistuvien sanktioiden merkittävää tiukentamista, tullien asettamista ja Kiovalle annettavan sotilaallisen avun lisäämistä, hän toteaa.
Ellei länsi tähän pysty, on hänen mielestään vaikea nähdä, miksi Kreml yhtäkkiä luopuisi pitkäaikaisista vaatimuksistaan Ukrainan riisumiseksi aseista ja maan Nato-yhteistyön katkaisemiseksi.
– Sen sijaan, että läntiset päättäjät kokoustavat loputtomasti suunnittelemassa turvajoukkoja, heidän olisi parempi keskittyä mahdollistamaan Ukrainan taistelukentällä saavuttama menestys, joka voitaisiin rahoittaa noin 300 miljardin euron jäädytetyin venäläisin varoin, ja kiristämään Venäjän sotatalouteen kohdistamiaan pakotteita. Ne ovat välineitä, jotka voisivat lopulta luoda aidot edellytykset tulitauolle. Ilman sitä turvajoukot jäävät pelkäksi haaveeksi, Carpenter tähdentää.
