– Tämä on yksi mittari Ukrainan asevoimien kasvavalle tehokkuudelle kuluneen vuoden aikana. Se, että Ukraina on myös lähes pysäyttänyt Venäjän maajoukot ja saanut aikaan tilanteen, jossa venäläisten kaatuneiden ja haavoittuneiden suhde on 1,4:1, osoittaa Ukrainan saattaneen kehittää nykyhistorian tehokkaimman ja tappavimman sotavoiman, kirjoittaa kenraalimajuri evp Mick Ryan X:ssä.
– Tästä syystä (Vladimir) Putin tarvitsee (Donald) Trumpia, (Jared) Kushneria ja (Steven) Witkoffia avukseen. Mitä tämä tarkoittaa, hän kysyy?
Ryanin mukaan kaatuneiden ja haavoittuneiden suhdeluku on kenties parempi mittari Ukrainan tehokkuudelle kuin päivittäisten kaatuneiden määrä.
– Suhdeluku 1,4:1 perustuu presidentti (Volodymyr) Zelenskyin lausuntoon, jonka mukaan 62 prosenttia Venäjän tappioista on nykyään kaatuneita. Sotahistorian tutkijoille tämä on ennennäkemätöntä.
Toinen tärkeä mittari Ukrainan joukkojen tehokkuudelle vuonna 2026 on Ukrainan ja Venäjän välisten tappiolukujen kasvava ero.
– Jos oletamme, että nämä luvut ovat suurin piirtein oikeassa suuruusluokassa, voimme nähdä, että Ukraina vähentää omia tappioitaan samalla, kun se kasvattaa merkittävästi Venäjän tappioita.
Käyttämällä esikunnan ja länsimaisten ajatushautomoiden arvioita – joiden mukaan Venäjän tappiot olivat vuonna 2025 noin 410 000 ja vuonna 2026 tähän mennessä lähes 409 000 miestä – saadaan Mick Ryanin mukaan Ukrainan ja Venäjän väliseksi tappiosuhteeksi karkein luvuin vuonna 2025 1:7 ja 1:11 vuonna 2026.
Ryan kysyy, mitä tästä voidaan päätellä?
– Ensinnäkin Ukraina on kehittänyt erittäin kehittyneitä tapoja tuhota vihollista ja aiheuttaa sille suhteettoman suuria tappioita sekä taktisella että operatiivisella tasolla. Nämä menetelmät pohjautuvat perinteisiin ratkaisuihin, kuten organisaatiorakenteisiin, jalkaväkeen, tykistöön jne.
– Niitä täydentävät droonien massiivinen käyttö, koulutus, verkottunut johtamisjärjestelmä, parempi tiedon kerääminen, analysointi ja hyödyntäminen sekä uudenlaiset, drooneihin keskittyvät yksiköt eri tasoilla, Ryan jatkaa.
Toiseksi, venäläiset ovat hänen mukaansa nopeasti omaksuneet ukrainalaisia menetelmiä ja organisaatiorakenteita, mutta he eivät ole (vielä) kyenneet täysin jäljittelemään Ukrainan saavutuksia.
– Kyseessä on oppimis- ja sopeutumisero – etu, jota Ukrainan on jatkossakin hyödynnettävä. Se vaatii yhä nopeampaa oppimista ja muutosta yhdistettynä sen varmistamiseen, että nämä muutokset todella johtavat sotilaallisen tehokkuuden kasvuun.
Kolmanneksi Ryan huomauttaa, että muutkin seuraavat tilannetta.
– Meidän pitäisi odottaa vastustajamme toistavan tämän mahdollisimman tehokkaasti länsimaisia asevoimia vastaan. Esimerkiksi vaikka Venäjä saattaa olla tässä oppimiskäyrässä Ukrainan jäljessä, se olisi huomattavasti eurooppalaisten sotilasinstituutioiden edellä minkä tahansa konfliktin ensimmäisestä päivästä lähtien (ainakin tässä sodankäynnin osassa), hän arvioi.
– Meidän pitäisi odottaa, että Kiina massiivisella drooni-tuotannollaan pyrkii saavuttamaan samanlaisia tuloksia kaikissa tulevissa Tyynenmeren konflikteissa järkyttääkseen länsimaat nopeasti antautumaan tai solmimaan tulitauon.
Neljänneksi Ryan toteaa, että vaikka Ukrainan armeijalta on kulunut noin neljä vuotta testausta, oppimista ja uhrauksia päästäkseen tähän pisteeseen, ne, jotka oppivat Ukrainan lähestymistavasta ja jäljittelevät sitä, saattavat pystyä tähän tulevan konfliktin alkupäivinä ja -viikkoina.
– Tämän tappamisen tason saavuttaminen tulee olemaan paljon nopeampaa kuin vuoden 2022 jälkeen. Länsimaiden sotilasinstituutioiden on varmistettava, että ne itse nostavat voimansa nopeammin kuin mahdolliset vastustajat Euroopassa ja Tyynellämerellä. Mutta se vaatii tästä lähtien enemmän institutionaalista nöyryyttä, kuin mitä olemme nähneet vuoden 2022 jälkeen, Ryan huomauttaa.
Ryanin mukaan nykyisten Venäjää vastaan suunnattujen tappiolukujen on oltava tärkeä osa Ukrainan narratiiveja heidän menestyksestään Venäjää vastaan.
– Se on myös olennainen osa Venäjän narratiivien torjumista väistämättömästä voitosta. Vastustajat voivat käyttää tällaisia narratiiveja tulevissa konflikteissa vaikuttaakseen ystävällisiin poliitikkoihin ja väestöön.
Evp-kenraali huomauttaa kuitenkin, että sotien voittaminen vaatii monenlaisia taktisia, operatiivisia, strategisia ja kansallisia osaamisalueita.
– Ja olosuhteet vaihtelevat eri sotatoimialueilla. Kuolleisuus on tärkeää – mutta niin on myös kansallisen tarkoituksen ja tahdon ylläpitäminen, strategisen infrastruktuurin puolustaminen, narratiivien taistelun voittaminen ja liittolaisten tuen ylläpitäminen. Länsimaiden hallitusten ja sotilasinstituutioiden on kyettävä jäljittelemään Ukrainan taistelukentän kuolleisuutta omissa olosuhteissaan – ja varmistamaan, että tämä integroidaan taitavasti laajempiin kansallisiin sotastrategioihin, Ryan summaa.