Taivaalle on kasaantunut äkkiä isoja, tummia pilviä. Tuuli puhaltaa suoraan mereltä. Reilu vartti tästä, niin Syväraumanlahden pienvenesatamaan kaartaa auto, jos nousee työministeri Matias Marttinen (kok.).
Kädenpuristus on luja:
– Tervetuloa Raumalle.
Ja kun katsoo nyt taivaalle, sateen uhka on väistynyt. Taivas on sininen ja aurinko paistaa. Säätilan vaihtelu kuvaa osaltaan tämän hallituksen taivalta. Epävarmuutta, missä eletään.
Rantakallioilla kävelevä vanhempi mies tunnistaa työministerin ja tokaisee ohi mennen:
– Menestystä työhön!
– Kiitos, parhaani teen joka päivä.
Matias Marttinen on melkein kymmenen minuuttia etuajassa. Se ei ole ministereille tyypillistä. Tästä päästään siihen, mistä Marttinen ei pidä työssään. Tätä eräs tyttö oli häneltä kysynyt Porin Noormarkussa sijaitsevassa koulussa, jossa hän oli aiemmin tänään vieraillut.
Vastaus oli: ylimääräiset palaverit.
– Ja sitten totesin, että suorastaan vihaan sitä, jos palaverit alkavat myöhässä.
Marttinen kertoo oppineensa eduskuntaryhmän puheenjohtajana pitämään sovituista aikatauluista kiinni. Samalla kunnioitetaan muidenkin aikatauluja.
Noormarkussa Marttiselta oli kysytty myös, mikä on poliitikon tärkein tehtävä. Ja tähän hän oli vastannut: tehdä kompromisseja.
Sitä on koeteltu tässäkin hallituksessa.
Jatkamme Marttisen kanssa kävelyä rantaravintolan taakse kallioille, jotka laskeutuvat suoraan rantaan. Vaikka tummat pilvet jo katosivat ties minne, tuuli puhaltaa yhä kovaa. Marttista se ei häiritse lainkaan. Hän nauttii.
– Kun tulen tähän meren rantaan ja tuuli puhaltaa tässä näin, kaikki tämä on minulle tosi tärkeää. Sitä tietää, että on kotona.
Kotona on Marttiselle yhtä kuin Rauma. Täällä hän on syntynyt ja kasvanut. Rauma on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki. Se täytti tänä vuonna 583 vuotta. Asukkaita on noin 39 000. Helsinkiin ajaa vajassa kolmessa tunnissa.
Arkipäivistä maanantait ovat käytännössä niitä, jolloin Marttinen ehtii olla täällä. Sellainen päivä on tänäänkin. Haastattelusta hänen oli tarkoitus suunnata vielä Rauman kaupunginvaltuuston kokoukseen.
– Kun töissä on aika paljon synkkiäkin asioita pöydällä, aina kun tulee tänne kotiin, sitä saa uskon lujuutta.
Marttinen hehkuttaa Raumalla olevaa tekemisen meininkiä, investointeja. Silti: tuoreimmat työttömyysluvut ovat Raumankin osalta synkät. 10,9 prosenttia.
Mitä kesän 2023 jälkeen tapahtui?
Suomea koetteleva työttömyys on Marttisen ministerityön ykköshaasteita. Se on ilmiö, joka koskettaa kouriintuntuvasti tällä hetkellä monia suomalaisia.
Hallitus asetti tavoitteen 100 000 uudesta työpaikasta. Eurostatin tilastoissa Suomen työttömyys oli kivunnut kuitenkin toiseksi korkeimmaksi heti Espanjan jälkeen. Marttinen on vastannut kysymykseen useasti, mutta kysytään vielä kerran.
Otetaan vauhtia kesän hallitusneuvotteluista 2023. Tilanteesta, jossa Suomi oli, kun tavoite asetettiin.
Miksi tavoite uhkaa karata käsistä? Mitä kesän 2023 jälkeen on tapahtunut?
Pysähdymme kysymyksen äärelle rantakallioiden tuntumassa sijaitsevan vanhan tähystystornin tuntumassa. Torniin kiipeäminen on omalla vastuulla. Nousemme ministerin kanssa keskitasanteelle.
– Kun hallitus asetti tämän tavoitteen 100 000 työpaikasta, se päätti tehdä nimenomaan ison määrän rakenteellisia uudistuksia, joille valtiovarainministeriö myös laski merkittävän työllisyysvaikutuksen, sanoo Marttinen.
Ne liittyvät sosiaaliturvaan, verotukseen, kannustinloukkujen purkamiseen. Ilman näitä hallituksen toimia työllisyyden taso olisi ainakin keskipitkällä aikavälillä noin 90 000 henkeä matalampi.
Se, mikä työttömyyttä pitää tällä hetkellä korkeana, on talouden heikko suhdanne. Pakkaa sekoittaa lisäksi maailmanpolitiikan myllerrys. Venäjän arvaamattomuus. Ukrainan sodan jatkuminen. Donald Trumpin tullipolitiikka.
– Mikään ei ole niin suurta myrkkyä taloudelle ja yritysten toimintaympäristölle kuin epävarmuus, Marttinen sanoo.
Ja talouden luisu – se oli alkanut jo vuoden 2023 aikana. Ja tästä eteenpäin ennusteet oikeastaan vain synkkenivät. Taloudessa on eletty nyt pari vaikeaa vuotta, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö uudistuksia olisi pitänyt tehdä – päinvastoin.
– Kun talous lähtee vahvistumaan, olemme näiden toimien myötä jo hyvin pitkällä työllisyystavoitteen saavuttamisessa.
Talouden koheneminen vaikuttaa työllisyyteen kuitenkin viiveellä. Ja hallituskautta on jäljellä alle puolet. Marttinen ei suoraan lupaa, että tavoite saavutetaan. Sen asettaminen ei ollut kuitenkaan virhe.
– Jos hallitus ei olisi asettanut tätä työllisyystavoitetta, myöskään sen eteen tehtävien toimenpiteiden joukko ei olisi ollut yhtä kattava, mitä se on nyt, Marttinen sanoo.
Hallitus päätti toteuttaa valtaosan työmarkkinoiden rakenneuudistuksista etukenossa –vaalikauden alkupuolella. Oliko tämä hyvä päätös?
– Puolustan jokaista tehtyä työmarkkinapuolen ratkaisua. Ja ajattelen, kuten edeltäjäni Arto Satonen, että Suomessa on vuosikymmeniä jätetty tekemättä merkittäviä uudistuksia työmarkkinoillemme samaan aikaan, kun muissa Pohjoismaissa työmarkkinoita on uudistettu ja luotu näin yrityksille paremmin tilaa työllistää.
Marttinen korostaa edelleen, ettei kyse ole millään tavoin radikaaleista uudistuksista. Silti niillä on merkittävä vaikutus etenkin pienten ja keskisuurten yritysten toimintakykyyn, oli sitten kyse paikallisen sopimisen lisäämisestä, henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamisesta tai rajoituksista poliittisille lakoille.
Jos nyt voisit palata takaisin hallitusneuvotteluihin, onko jotain, mitä tekisit toisin?
– Työssäni ministerinä ja aiemmin eduskuntaryhmän puheenjohtajana, sitä tekee jatkuvasti päätöksiä. Toki näin jälkeenpäin ajateltuna joissain kysymyksissä olisi ollut ehkä järkevä toimia toisin. En halua lähteä niitä yksilöimään, koska minusta ei pidä katsoa taaksepäin vaan eteenpäin.
Marttinen korostaa, että päätösten tekemiseen tarvitaan myös määrätietoisuutta ja rohkeutta.
– Jos jokaista risahdusta varoo, sitä käy helposti niin, ettei politiikassa uskalleta tehdä mitään päätöksiä.
Toki tärkeää on seurata nyt sitä, mihin suuntaan talouskasvu ja työllisyys kehittyvät. Minkälaisia päätöksiä on tähän mennessä tehty. Tarvitaanko joitain täsmennyksiä tai uusia päätöksiä.
Nykypäivä haastattelee Marttista Raumalla aivan hallituksen budjettiriihen alla. Ministeri on jo aiemmin väläyttänyt riihestä tulossa olevan uusia päätöksiä liittyen nuorisotyöttömyyden nujertamiseksi. Seuraavalla viikolla Marttinen esitteleekin hallituksen täsmäiskun eli nuorten työllistämissetelin. Siihen varataan 30 miljoonaa euroa ja se on tarkoitettu 18–29-vuotiaille nuorille, joille ei ole toistaiseksi kertynyt työhistoriaa tai koulutusta.
Hallitusta on arvosteltu kovin sanoin aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta, vaikka tutkimusten mukaan tuesta ovat hyötyneet lähinnä jo valmiiksi hyvin koulutetut. Seuraavalla viikolla riihestä tulee myös uusi päätös, jolla hallitus haluaa helpottaa työttömien uudelleen kouluttautumista ja opiskelua. Jatkossa avoimia korkeakouluopintoja saisi suorittaa menettämättä työttömyysetuuttaan.
Oppositiosta on ryöpytetty pitkin vaalikautta hallitusta sen päätöksestä poistaa työttömän suojaosa. Lisäpontta julkiselle arvostelulle toi, kun Yleinen työttömyyskassa (YTK) tiedotti elokuussa jäsenkyselystään, jonka mukaan poisto olisi vähentänyt osa-aikatyön tekemistä.
Marttinen linjaa asiasta Nykypäivälle jo Raumalla näin:
– On liian varhaista tehdä muutoksia tähän. Suojaosan poisto on ollut vasta vähän aikaa käytössä, ja meillä pitäisi olla tutkittua dataa siitä, miten se on vaikuttanut. On otettava huomioon vielä paraikaa heikonlainen taloustilanne. Tässä on vielä katsottava eteenpäin.
Seuraavalla viikolla hallituksen budjettiriihessä päätöksestä ei pakiteta.
Pari viikkoa tämän jälkeen julkisuuteen putkahtaa lisäksi tuoreita rekisteritietoja aiheesta. VATT:n tutkijoiden mukaan työttömien osa-aikatyö ei ole romahtanut suojaosien poiston jälkeen.
Olemme siirtyneet tuulelta suojaan satamarakennuksen kahvilaan, jonka isoista lasi-ikkunoista aukeaa näkymät merelle. Matkalla tänne Marttinen on ehtinyt selostaa alueella toimivien yritysten toimintaa. Viittilöidä eri suuntiin. Kertoa lahden toisella puolen olevan vanhan keltaisen kansakoulun tilanteesta.
Puhumme myös Marttisen ensimmäisestä kesätyöpaikasta. Sekin liittyi vahvasti mereen täällä Raumalla.
– Pääsin 15-vuotiaana apupojaksi Petäjäksen venetelakalle, joka toimi tässä kivenheiton päässä rannasta, jossa nyt olemme. Siellä korjattiin ja huollettiin veneitä ja samassa toimi myös myymälä. Se oli tosi hieno kesäduuni tällaiselle meripartiolaiselle, kun pääsi huoltamaan veneitä. Kesäisin me pojat purjehdittiin aika paljon jollilla.
Pysähdytään tässä vaiheessa siihen, mikä on Marttisen omien sanojen mukaan hänen työssään ”ehkä vaikein ja pirullisin kysymys”. Kyse on vaikeasti työllistettävistä ihmisistä, joiden kohdallaan puhutaan rakennetyöttömyydestä. Heitä on Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuoreen selvityksen mukaan yli puolet kaikista työttömistä.
Marttinen korostaa, että kyse ei ole mistään yhtenäisestä ihmisjoukosta.
– Taustalla on hyvin erilaisia ihmistarinoita ja kohtaloita. Osalla on koulutustausta vanhentunut, toisella terveydellisiä haasteita. Jotkut asuvat paikkakunnalla, jonne rakennemuutos on iskenyt kovaa. Pitkäaikaistyöttömien kohdalla oma filosofiani lähtee siitä, että ihmiset tarvitsevat hyvin yksilöllistä tukea.
Miten näitä ihmisiä voitaisiin auttaa?
Marttinen nostaa esiin työllisyyspalveluiden sääntelyä purkavan lakipaketin, joka on tarkoitus antaa eduskunnan käsittelyyn tänä syksynä. Siinä alueille annettaisiin nykyistä enemmän harkintavaltaa, jotta työttömiä voitaisiin ohjata sellaisten tukipalvelujen piiriin, joita he eniten tarvitsevat.
– Lainsäädäntö on ollut tähän mennessä meillä jopa hämmästyttävän tiukkaa.
Työministeri mainitsee tässä yhteydessä parin viikon takaisesta vierailustaan läheisessä noin 8 500 asukkaan Laitilan kaupungissa, jossa hän sai kuulla, miten yhteistyössä sote-sektorin kanssa oli löytynyt hyviä ratkaisuja työttömien tilanteeseen.
– Monesti pienemmällä paikkakunnalla paikallisten yritysten tarpeet tunnetaan ehkä paremmin, ja myös työtä hakevien joukko voi olla tuttua.
Noormarkku, Laitila…Marttisen puheissa vilisee länsirannikon paikkakuntia. Hän toteaakin jossain vaiheessa haastattelua haluavansa olla edelleen paljon läsnä kentällä. Työministerin kiireistä huolimatta.
Vaikein paikka tähän mennessä ministerinä?
Marttinen nostaa empimättä esiin metsäteollisuusyhtiö UPM:n suunnitelmat Lappeenrannassa sijaitsevan Kaukaan paperitehtaan sulkemisesta vuoden loppuun mennessä. Tieto sai Marttisen keskeyttämään lomansa.
– Tällaiset uutiset – ne vetävät mielen kyllä aika matalaksi. Sen olen oppinut vuosien varrella politiikasta, että kun kentällä on aidosti vaikeita asioita ja pysäyttäviä uutisia – sinne täytyy mennä ihmisten pariin. Ei pidä linnoittautua ministeriöön, vaan mennä sinne ihmisten keskuuteen. Käydä siellä keskustelua ja näyttää, että heidän tukenaan ollaan.
En huomaa SDP:n ”oikeistolaistuneen”
Jätetään työministerin hattu hetkeksi sivuun ja käännetään katse politiikkaan. Toukokuussa 2019 Nykypäivä haastatteli kahta eduskuntaan noussutta uutta kansanedustajaa, joista toinen oli Matias Marttinen.
Oli juuri selvinnyt, että vaalit voittaneen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ottaakin hallitusneuvotteluihin kokoomuksen sijaan keskustan.
– Puolueen uskottavuuden kannalta tämä oli hyvä ratkaisu. Emme joutuneet myymään periaatteitamme, kommentoi Marttinen asiaa tuolloin viitaten SDP:n ja kokoomuksen välillä ammottavaan isoon railoon talous- ja työllisyyspolitiikassa.
Marttisen johdolla valmisteltiin seuraaviin vaaleihin kokoomuksen talouspoliittinen ohjelma. Hallitusneuvotteluissa hän toimi puheenjohtajana talouspöydässä ja johti myöhemmin myös lisäsäästöjä valmistellutta taloustyöryhmää. Marttisella on hyvä tuntuma siitä, miten kaukana kokoomus ja SDP tällä hetkellä ovat talous- ja työllisyyspolitiikassa toisistaan.
Tuo railo – eikö se ole vain kasvanut? Miten ihmeessä kokoomus voisi taipua tällä logiikalla sinipunayhteistyöhön?
Marttinen aloittaa vastauksensa muistuttamalla siitä, mistä poliitikot aina muistuttavat. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä aikaa. Ja sitten vasta nähdään, mitkä ovat asetelmat.
– Mutta ne talous- ja työllisyyspolitiikan peruslähtökohdat, joita tuolloin Nykypäivän haastattelussa (2019) toisen uuden kollegani Janne Heikkisen kanssa pohdiskelimme – eiväthän ne ole SDP:n politiikassa oikeastaan miksikään muuttuneet.
– Vaikka nykyinen puheenjohtaja Antti Lindtman pyrkii luomaan mielikuvaa, että SDP:n talouspoliittinen linja olisi nyt vastuullisempi tai oikeistolaistunut, en itse sitä pysty huomaamaan.
Marttinen kertaa, miten SDP:ssä on vastustettu melkein kaikkia tämän hallituksen tekemiä rakenneuudistuksia työmarkkinoille. Puolue on lisäksi vältellyt kertomasta omaa uskottavaa vaihtoehtoa hallituksen keinoille ja politiikalle. Tällä hetkellä mielipidemittauksia johtavan oppositiopuolueen talous- ja työllisyyspolitiikkaan liittyykin Marttisen mukaan ”ihan valtavia kysymysmerkkejä”. Siitä on todella vaikea saada kokonaiskuvaa.
– (Antti) Lindtmanilla on taitavasti kyhätty fasadi, joka välillä heiluu ja saattaa osin romahtaa. Ja sen takaa paljastuu sitten kuitenkin Matias Mäkysen ja muiden SDP:n toimijoiden vahva tahto tehdä hyvin vasemmistolaista politiikkaa. Ja tämä herättää tietysti epäilyksen, mikä on tosiasiassa se linja, jota demarit hallituksessa aikoisivat ajaa.
Lähtökohdat eivät siis ole hyvät, mutta sinipunan mahdollisuuksista Marttinen ei tässä halua linjata sen tiukemmin.
Vedetään vähän työministerin hattua takaisin päähän. Näetkö mitään hyvää, mitä SDP on ehdottanut työllisyystoimiksi?
– Hmm…no nyt kirjoitat varmaan siihen juttuun, että seuraa pitkä hiljaisuus, naurahtaa Marttinen mutta vakavoituu sitten.
Hän paljastaa käyvänsä joidenkin SDP:n kansanedustajien kanssa hyviä, kahdenvälisiä keskusteluja työllisyysasioista. Hän mainitsee nimeltä entisen ay-johtajan Lauri Lylyn, jonka osaamista kertoo arvostavansa ”erittäin korkealle”. Toinen kansanedustaja, jonka osaamista hän samoin arvostaa, on Tarja Filatov – pitkän linjan entinen työministeri.
– Vaikka julkinen keskustelu voi olla välillä aika rapiaa, haluan pitää kiinni siitä, että voimme samalla käydä taustalla myös luottamuksellisia keskusteluja opposition suuntaan.
Haastattelu on päättymässä ajallaan, ja työministeri valmistautuu lähtemään seuraavaan kohteeseensa Raumalla. Puhutaan lopuksi vielä siitä, synkistelläänkö meillä jo liikaa.
Matias Marttinen kertoo pohtineensa viime vuosina paljon sitä, miten politiikka tuntuu olevan kansalaisten suuntaan ”pelkkää pelottelua”. Toki vaikeista asioista on puhuttava rehellisesti, mutta myönteiset kehityskulut jäävät tässä ajassa helposti sivuun.
– Meidän päättäjien tehtävä on luoda myös luottamusta suomalaisille tulevaan, silloin kun aihetta on. Ja tällä hetkellä talous kasvaa ja ostovoima paranee merkittävästi, koska inflaatio on laskenut, palkat nousseet ja verotus keventynyt. Ja eri puolilla Suomea on liikkeellä paljon hienoja investointihankkeita, Marttinen kuvaa.
Oppositiosta ei suostuta uskomaan hallituksen viestiä talouden valopilkuista. Tätä tukevia näkemyksiä saadaan seuraavina viikkoina kuitenkin jatkuvasti lisää.
Viisi kysymystä työstä
Lapsuuden haaveammattisi?
– Varhaisin haaveammattini liittyi tavalla tai toisella pappani ja mammani yritystoimintaan. Heillä oli keskikokoinen konepaja Lohjalla. Vanhempani olisivat ehkä toivoneet minusta lääkäriä, mutta lähdin kuitenkin valtiotieteelliseen opiskelemaan. Politiikka kiinnosti, ja tähän mennessä olen työurani tehnyt pääosin sen piirissä.
Maailmankatsomukseeni ovat eniten vaikuttaneet Lohjalla yritystoimintaa pyörittäneet isovanhempani. Mamma on vielä elossa ja seuraa reippaana 97-vuotiaana politiikan uutisia. Hänen kanssaan käymme hyviä keskusteluita.
Miten pitkä on tyypillinen työpäiväsi?
– Jos mukaan lasketaan paperien lukemiset ja puhelut, harvoin sitä alle 12 tunnin työpäiviä tulee tehtyä. Olennaista ei ole minusta kuitenkaan se, miten paljon käyttää aikaa, vaan se, että työt tulevat tehdyksi. Kun opeteltavaa ja perehdyttävää on valtavasti, sitä voi mennä helposti parikin tuntia varsinaisen työpäivän jälkeen vielä paperien lukemiseen.
Miten käytät työssäsi tekoälyä?
– Lähinnä tiettyjen asiakokonaisuuksien hakemiseen ja sektorikohtaisten tietojen läpikäyntiin. Tekoälyn käyttö vaatii hyvin kriittistä otetta, koska läheskään kaikki tiedot eivät pidä paikkansa. Tekoäly ja sen hyödyntäminen on aihe, josta käyn tällä hetkellä eniten keskustelua kollegojen kanssa erilaisissa kansainvälisissä tapaamisissa.
Miten nollaat pääsi työasioista?
– Liikkumalla. Juoksen, maastopyöräilen ja käyn kuntosalilla. Tarkoitus on vielä kokeilla rullahiihtoa, jos tästä löytyisi uusi harrastus. Kun edessä on Brysselin työkeikka, lenkkarit lähtevät aina mukaan.
Tykkään myös veneillä. Olen liikkunut vuosien varrella paljon merellä, ja se on minulle todella tärkeä elementti.
Jos voisit muuttaa yhden asian työelämässä, mikä se olisi?
– Vain yksikö? Niitä on työssäni aika monta, mutta…. varmasti pienempien yritysten asemaa työmarkkinoilla pitäisi edelleen parantaa. Jos vaikka joka viideskin pienyrittäjä rohkenisi palkata 1–2 työntekijää lisää, vaikutus kansantalouteen olisi aivan huomattava. Tästä meidän päättäjien pitäisi puhua paljon enemmän.
Juttu on julkaistu ensin 3/2025 Nykypäivä-lehdessä