Helsingin ja Turun yliopiston sekä VATT:n tutkijat julkaisivat toukokuussa 2026 tutkimuksen, jossa 62 suomalaista arvioi poliittisia väittämiä Aalto-yliopiston käyttäytymislaboratoriossa. Kukin väite oli joko tosi tai epätosi.
Samaan aikaan mitattiin osallistujien fysiologisia reaktioita: sydämen sykettä, ihon sähkönjohtavuutta ja kasvojen ilmeitä. Näin tutkijat pääsivät kiinni siihen, mitä keho teki hetkellä, jolloin ihminen luki väittämän – ennen kuin hän ehti edes harkita.
Tulos oli selvä: mitä voimakkaamman viha- tai surureaktion väittämä herätti, sitä luotettavammaksi osallistuja sen arvioi. Tämä tapahtui riippumatta siitä, oliko väittämä tosi vai epätosi.
Havainto haastaa käsityksen rationaalisesta kansalaisesta, joka punnitsee talouspolitiikan faktat huolellisesti ennen mielipiteensä muodostamista. Budjettileikkaukset tuntuvat sydämessä ennen kuin niitä ehditään rationaalisesti ajatella.
Tunne toimii oikotienä
Löydös on erityisen merkittävä talouspolitiikan kannalta. Budjettineuvottelut, julkinen velkaantuminen ja menoleikkaukset ovat juuri sellaisia aiheita, jotka herättävät voimakkaita tunteita. Juuri näistä teemoista muotoillut väittämät kiertävät sosiaalisessa mediassa pelkistettyinä, tunteisiin iskevinä lausumina.
Tutkimuksen logiikalla se, jonka keho reagoi vihalla tai surulla kuullessaan ”hallitus velkaannuttaa lapsiemme tulevaisuuden”, pitää väittämää todennäköisemmin totena – riippumatta siitä, mitä luvut kertovat.
Tutkijat nojautuvat niin sanottuun affect-as-information -viitekehykseen: ihmiset käyttävät omia tunteitaan tietolähteenä arvioidessaan ulkoista informaatiota.
– Kyse ei ole siitä, että tunteet häiritsevät rationaalista harkintaa – ne ovat osa normaalia tiedonkäsittelyä, toteaa tutkimuksen vetäjä, yliopistonlehtori Marja-Liisa Halko.
– Tunne voi toimia oikotienä: jos väittämä tuntuu oikealta, se todennäköisesti on oikein.
Talouspolitiikassa tämä asettaa faktat epätasa-arvoiseen asemaan. Velka-astetta kuvaava pylväsdiagrammi tai BKT-ennuste ei kilpaile samalla kentällä kuin tunnepitoinen sosiaalisen median viesti, joka aktivoi kehollisen reaktion ennen kuin tieto on ehtinyt käsittelyyn.
Viha vakuuttaa, ilo hillitsee
Tutkijat rakensivat koneoppimismallin, joka pyrki ennustamaan osallistujien luottamusarviot hyödyntäen myös koehenkilöinen fysiologisia reaktioita. Malli onnistui selvästi satunnaistasoa paremmin – ja kaksi tunnetta nousivat ylitse muiden: viha ja ilo.
Viha kytkeytyy psykologisessa tutkimuksessa varmuuden tunteeseen. Se ei epäile – se tietää. Kun talouspolitiikkaan liittyvä väite herättää vihaa, se aktivoi samalla kokemuksen siitä, että asia on selvä ja vastapuoli väärässä.
Ilo puolestaan näyttäytyi mallissa päinvastaisena ilmiönä. Voimakkaammat ilon ilmaisut liittyivät matalampaan todennäköisyyteen arvioida väittämä luotettavaksi. Yhdessä nämä kaksi tunnetta muodostavat tehokkaimman mahdollisen kehyksen poliittiselle väittämälle – riippumatta siitä, onko väite tosi.
Talouskeskustelussa tämä tarkoittaa, että väitteen muoto voi ratkaista enemmän kuin sen sisältö. Kun leikkaus esitetään epäoikeudenmukaisuutena, keho reagoi ennen kuin mieli ehtii kysyä, pitääkö väite paikkansa.
Mitä tämä tarkoittaa kansalaisille?
Tutkijat muistuttavat, että koe tehtiin laboratorio-olosuhteissa pienellä otoksella ja osallistujat tiesivät arvioivansa sekä tosia että epätosia väittämiä. Arjen tietotulvassa tällainen tietoisuus puuttuu kokonaan.
Suomessa budjettiriihet ja velkaantumiskeskustelu ovat toistuvasti säestäneet poliittista puhetta. Tutkimuksen valossa on syytä kysyä, millä perusteella kansalaiset ja äänestäjät lopulta muodostavat käsityksensä siitä, onko talouspolitiikka vastuullista.
Jos tunne ratkaisee luottamuksen, talouspolitiikan viestintä ei ole vain informaatiokysymys. Se on sen hallintaa, mitä ihminen tuntee kehossaan ennen kuin lukee yhtäkään lukua.
Lähde: Halko, Halonen, Laukkanen, Nyberg & Salmela (2026). Sad but true: how emotions and political ideology shape perceptions of information. Cognition and Emotion.