Suomalaisessa politiikassa esiintyy ajattelua Suomen ”erillisyydestä”, arvioi Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma kolumnissaan Ylellä.
Vuorelman mukaan ”erillisajattelun” ongelmana on, että Suomessa keskitytään globaalien ongelmien ratkaisemisen sijaan perustelemaan sitä, miksi muualla ilmenevät ongelmat eivät kosketa Suomea.
Esimerkkeinä erillisajattelusta tutkija nostaa esiin jatkosodan, Suomen suhteen Venäjään sekä koronakriisin.
– Yksi Suomen erityislaatuisuuden tunnetuimmista ilmentymistä on tulkinta Suomen käymästä erillissodasta toisen maailmansodan aikana, Vuorelma kirjoittaa.
Hänen mukaansa historiantutkijoiden yleisesti jakaman näkemyksen mukaan Suomi oli natsi-Saksan liittolainen, mutta kansallisessa muistissa liittolaisuutta ei tunnisteta.
– Natsien liittolaisia olivat ne muut, emme me, hän huomauttaa.
Myös Suomen Venäjä-suhdetta on tarkasteltu ilman vertailukohtaa ja laajempa kontekstia, Vuorelma arvioi. Lisäksi koronakriisin hoitaminen Suomessa on yhtä lailla osa erillisajattelua. Siitä puhuttiin jopa ”erilliskoronana”, tutkija sanoo.
Viimeisimpänä esimerkkinä erillisajattelusta voidaan Vuorelman mukaan pitää Suomen sitoutumisessa sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestelmään.
Suomen poikkeamista tästä järjestelmästä ei Vuorelman mukaan nähdä sen heikentämisenä, vaan ”erikoisen tilanteen välttämättömänä erillisratkaisuna”.
– Suomalaiset poliitikot paheksuvat kovaan ääneen Unkarin kaltaisia EU-maita, jotka rikkovat kansainvälisiä sopimuksia ja irtaantuvat yhteisistä säännöistä. Mutta kun Suomi tekee samoin säätämällä kansainvälisiä sopimuksia räikeästi rikkovan käännytyslain tai eroamalla miinakiellosta, tulkinta on paljon hämärämpi, Vuorelma kirjoittaa.