Venäjän hallinto on alkanut joustaa omista taloussäännöistään Ukrainan sodan kustannusten kasvaessa, arvioi Carnegie Russia Eurasia Center -tutkimuskeskuksen tutkija Alexandra Prokopenko Financial Timesissa julkaistussa kirjoituksessa.
Tutkijan mukaan lännessä etsitään usein merkkejä presidentti Vladimir Putinin heikkenemisestä, Venäjän eliitin hajaannuksesta tai presidentin suosion laskusta, mutta todellinen rapautuminen näkyy arkisemmin valtiontalouden päätöksenteossa.
Venäjän parlamentti antoi tässä kuussa valtiovarainministeriölle oikeuden lisätä menoja ja ylittää velanoton lakisääteisiä rajoja ilman varsinaista budjettimuutosta tai parlamentin hyväksyntää. Ministeriön perustelujen mukaan heikkenevään tilanteeseen on kyettävä reagoimaan päivittäin.
– Tämä kertoo siitä, että kumileimasimena pidetty parlamentti nähdään nyt sodan viidentenä vuonna hidasteena, tutkija kirjoittaa.
Venäjän liittovaltion alijäämä oli toukokuun loppuun mennessä noussut kuuteen biljoonaan ruplaan eli noin 70 miljardiin euroon. Se vastaa 2,6 prosenttia bruttokansantuotteesta ja on jo ylittänyt koko vuodelle 2026 suunnitellun alijäämän.
Samalla kansallisen hyvinvointirahaston likvidi osa on kutistunut noin 3,4 biljoonaan ruplaan (noin 40 miljardiin euroon), ja keskuspankin ohjauskorko on 14,25 prosentissa.
Sodan lasku kasvaa yhä myös henkilötappioiden vuoksi. Valtiovarainministeri Anton Siluanov on varoittanut hallitusta siitä, että armeija ja turvallisuuspalvelut voivat tarvita tänä vuonna kaksi biljoonaa ruplaa (noin 23 miljardia euroa) lisää. Tutkijan mukaan suuri osa tästä liittyy kaatuneisiin ja haavoittuneisiin sotilaisiin, sillä vahvistetusta kaatumisesta maksetaan liittovaltion korvaus ja haavoittuneille voidaan maksaa merkittäviä summia.
Prokopenkon mukaan Venäjän valtio pyrkii yhä lykkäämään sodan todellisten kustannusten tunnustamista. Yritykset ovat joutuneet käyttämään lähes miljardi euroa suojautuakseen Ukrainan iskuilta, ja alueiden lainanmaksuja on siirretty tuleville vuosille. Väestö maksaa sodasta jo kiihtyvän inflaation ja korkeiden korkojen kautta.
Tutkija huomauttaa, että neljän vuoden ajan Putin onnistui rahoittamaan sotaa, estämään inflaatiota riistäytymästä käsistä ja suojelemaan talouskasvua.
– Se oli lähes mahdoton suoritus, jonka mahdollistivat vain suuret julkisen talouden puskurit ja se, ettei maan huomattava veropohja ollut vielä alkanut tuntea vaikutuksia, Prokopenko kirjoittaa.
– Molemmat puskurit ovat nyt merkittävästi ehtyneet. Sotaa rahoitetaan yhä enemmän siirtämällä laskua hiljaisesti kansalaisille ja sivuuttamalla valtion omia sääntöjä. Tällä tavoin ylläpidetty hallinto kulkee kohti köyhempää ja vihaisempaa maata, hallitsemattomampaa rahoitusjärjestelmää ja sodan rahoitusta, johon se ei voi luottaa, hän jatkaa.