Kreml on turvallisuuspolitiikan tutkija Pavel Baevin mukaan muuttanut Ukrainan sotaa koskevia suunnitelmiaan viime viikkoina useaan kertaan, mutta ne ovat edelleen ristiriidassa sekä taktisten tosiseikkojen että Vladimir Putinin poliittisten pyrkimysten kanssa.
Alkuperäinen tavoite oli Oslon rauhantutkimusinstituutissa työskentelevän Baevin mukaan lyhyt salamasota, joka perustui väärään oletukseen Ukrainan puolustuksen nopeasta luhistumisesta. Kiovaa oli tarkoitus piirittää kuvitellen katteettomasti, että se johtaisi presidentti Volodymyr Zelenskyin hallinnon antautumiseen. Odessan kukistumista pidettiin itsestäänselvyytenä, koska Ukrainan jostain syystä otaksuttiin jättävän tärkeimmän satamakaupunkinsa vaille puolustusta.
On epäselvää, onko Kreml oppinut epäonnistumisistaan vai uskooko se yhä omaan propagandaansa. Alkuperäisestä tavoitteesta eli koko Ukrainan alistamisesta on kuitenkin Baevin mukaan hiljaisesti luovuttu ja huomio keskitetty Donbassin alueen hallintaan.
– Venäjä on sijoittanut suurimman osan armeijansa taistelukelpoisista yksiköistä Ukrainan sotanäyttämölle. Pitkän sodan skenaariossa tämä keskittäminen tekee väistämättä tyhjäksi kaikki ne edut, joita sillä Keski- ja Itä-Euroopan sotilaallisissa voimasuhteissa suhteessa Natoon aiemmin oli, hän sanoo.
Venäjä valitsee tuplasti väärin
Kremlin muutama kuukausi sitten esittämä vaatimus Naton sotilaallisen läsnäolon supistamisesta Venäjän rajojen läheisyydessä vaikuttaa Baevin mukaan nykytilanteessa absurdilta. Venäjällä ei ole jäänyt huomaamatta, että keskeiset eurooppalaiset valtiot ovat lisäämässä puolustusmenojaan, ja Suomi ja Ruotsi voivat hänen mielestään edetä kohti puolustusliiton jäsenyyttä ilman erityistä huolta Venäjän vastatoimista.
Venäjällä ei ole hyökkäyksellistä energiaa eikä poliittista päättäväisyyttä, jota vihollisuuksien pikaiseen lopettamiseen tarvittavat kompromissit edellyttäisivät, mutta ei myöskään kanttia sodan pitkittämiseen, hän sanoo.
– Kun Moskova joutuu valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon väliltä, se kuitenkin näyttää valitsevan molemmat. Se kerää korin täyteen kielteisiä seurauksia ja hylkää mahdolliset hyödyt ja lievennykset, hän toteaa.
Venäjän Ukrainassa toteuttamat sotarikokset ryvettävät hänen mukaansa Venäjän kansainvälisen maineen uusiin pohjalukemiin. Ne myös saavat lännen lisäämään tukeaan Ukrainalle, joka ei enää taistele selviytymisestään vaan miehitettyjen alueidensa vapauttamisesta.
– Monissa länsimaissa vallinnut huoli siitä, että Venäjää ei pitäisi provosoida, on hälvenemässä ja antamassa tilaa päättäväiselle linjalle, jonka mukaan Moskovaa on rangaistava. Putinin hallinnossa sotilaallista voimaa pidettiin pitkään Venäjän ”suuruuden” ylimmäisenä ilmentymänä. Ukraina on osoittanut sen käsityksen vääräksi ja saattaa varmistaa, että Eurooppa on vielä pitkään turvassa tältä uhalta.