Tutkija haastaa sääntelyn: Toimiva markkinatalous turvaa perusoikeudet

Markkinatalouden edellytysten huomioimisen ei pidä olla vain talouspoliittinen tavoite, sanoo Lasse Vuola.
Asiakkaita ostoksilla kauppakeskus Triplassa Helsingissä joulukuussa 2025.
Asiakkaita ostoksilla kauppakeskus Triplassa Helsingissä joulukuussa 2025. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO
Asiakkaita ostoksilla kauppakeskus Triplassa Helsingissä joulukuussa 2025.
Asiakkaita ostoksilla kauppakeskus Triplassa Helsingissä joulukuussa 2025. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Suomessa hyvinvointivaltion rahoituksesta keskustellaan ennen kaikkea menoleikkausten ja veronkorotusten näkökulmasta.

Tuore oikeustieteellinen väitöstutkimus nostaa esiin vähemmälle huomiolle jäävän kysymyksen: miten lainsäädäntö ja sen tulkinta vaikuttavat taloudelliseen vaihdantaan ja sitä kautta hyvinvointivaltion rahoituspohjaan?

Lasse Vuola käsittelee väitöskirjassaan oikeusjärjestelmän, markkinatalouden ja perusoikeuksien keskinäistä riippuvuutta.

Tutkimuksessa hän selvittää, pitäisikö oikeusjärjestelmän ottaa paremmin huomioon, että taloudellinen toiminta tuottaa verotuloja, joilla rahoitetaan oikeusjärjestelmän sekä muiden perus- ja ihmisoikeuksia turvaavien instituutioiden toimintaa.

– Väitän, että tällä riippuvuussuhteella pitäisi olla nykyistä vahvempi merkitys oikeudellisessa harkinnassa, Vuola sanoo tiedotteessa.

Tutkimuksen tärkein johtopäätös on, että markkinatalouden toimintaedellytysten huomioiminen ei ole vain talouspoliittinen tavoite, vaan oikeudellista harkintaa ohjaava periaate, joka voidaan johtaa perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuudesta.

Tutkimuksessaan Vuola on kehittänyt uuden vaihdantamyönteisen tulkintaperiaatteen, lex pro mercatu. Sen mukaan taloudellista vaihdantaa koskevia oikeussääntöjä tulisi tulkita siten, että oikeudellisesti perustelluista ratkaisuvaihtoehdoista suositaan sitä, joka parhaiten tukee vaihdannan pitkäjänteisiä toimintaedellytyksiä.

Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että viranomainen arvioisi järjestelmällisemmin, aiheuttaako sen valitsema lain tulkinta tarpeettomia kustannuksia tai esteitä yritysten toiminnalle silloin, kun toinenkin oikeudellisesti perusteltu tulkinta olisi mahdollinen.

Vuolan mukaan hyöty näkyisi parempana sääntelynä ja yritysten parempina toimintaedellytyksinä. Pitkällä aikavälillä se saattaisi vahvistaa myös julkista taloutta.

Toimenpidesuosituksena Vuola ehdottaa perustuslain 22 §:n täydentämistä. Nykyinen säännös velvoittaa julkisen vallan turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Vuola lisäisi siihen seuraavan momentin:

– Julkisen vallan on perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisen turvaamiseksi edistettävä kestävän markkinatalouden toimivuutta.

Vuolan mukaan ehdotus ei tarkoita sitä, että markkinoiden edut asetettaisiin perusoikeuksien edelle.

Video

– Perustelen markkinatalouden toimintaedellytysten edistämistä juuri perusoikeuksien turvaamisvelvollisuudella. Tulkintaperiaate on rajattu taloudellista vaihdantaa koskevaan sääntelyyn, ja sitä sovelletaan muiden oikeudellisten velvoitteiden ja periaatteiden asettamissa rajoissa.

Perusoikeudet eivät toteudu ilman rahaa

Vuola huomauttaa, että perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu vain sillä, että ne on kirjoitettu lakiin. Esimerkiksi oikeusturva edellyttää tuomioistuimia, oikeusapua ja päätösten täytäntöönpanoa. Oikeuksien toteuttaminen vaatii rahaa, ja se kertyy pitkälti markkinataloudessa syntyvistä verotuloista.

Julkisessa keskustelussa talousongelmien ratkaisuiksi esitetään usein menoleikkauksia, veronkorotuksia ja talouskasvun vauhdittamista. Vuola, joka on työskennellyt pitkään liike-elämän oikeudellisten kysymysten parissa, haluaa tuoda keskusteluun uuden näkökulman: myös lainsäädännön valmistelulla, viranomaisten tulkinnoilla ja tuomioistuinten ratkaisuilla voidaan vaikuttaa talouskasvun edellytyksiin.

– Kun lainsäädäntö vaikuttaa yritysten mahdollisuuksiin harjoittaa liiketoimintaa, investoida ja työllistää, se vaikuttaa välillisesti myös julkisten palvelujen rahoittamisen edellytyksiin.

– Tutkimukseni keskeinen viesti on, että oikeusjärjestelmän pitäisi huomioida nykyistä vahvemmin tämä riippuvuus. Taloudellista toimintaa ei pidä tarkastella pelkästään yksityisen edun näkökulmasta, vaan myös yhteiskunnan ja perusoikeuksien toteutumisen edellytyksenä, Vuola sanoo.

Suomessa tehty hankaloittavaa sääntelyä

Väitöskirja ei rajoitu teoriaan, vaan Vuola on tunnistanut useita ratkaisuja, joissa markkinoiden toimintaedellytykset ovat jääneet vähälle huomiolle.

Esimerkiksi lainamuotoisen joukkorahoituksen sääntelyssä on asetettu kansallisia lisävelvoitteita, joita EU-oikeus ei olisi edellyttänyt. Tutkimuksen mukaan tällaiset päätökset ovat heikentäneet kotimaisten toimijoiden kilpailuedellytyksiä.

– Ehdotan myös, että Suomen EU-jäsenyyden aikana tehdyt kansalliset sääntelyratkaisut arvioitaisiin järjestelmällisesti. Tarkoituksena olisi tunnistaa sellaiset tapaukset, joissa Suomi on tarpeettomasti vaikeuttanut taloudellista toimintaa EU-oikeuden vaatimuksia pidemmälle menevällä sääntelyllä, Vuola sanoo.

Toinen käytännön havainto on, ettei oikeutta pitäisi nähdä vain taloudellista toimintaa rajoittavana järjestelmänä. Oikeudellisilla ratkaisuilla voidaan myös aktiivisesti mahdollistaa uusia markkinoita ja liiketoimintamalleja.

Esimerkiksi yritysten suostumukseen perustuva kirjanpitotietojen avaaminen voisi helpottaa rahoittajien tiedonsaantia, tehostaa yritysrahoitusta ja luoda edellytyksiä kokonaan uusille rahoituspalveluille.

– Innovatiivisella sääntelyllä voi olla huomattavia sysäysvaikutuksia, Vuola kiteyttää.

Uusia startupeja syntyy aiempaa vähemmän, mutta kasvavat yritykset ovat suurempia, kansainvälisempiä ja paremmin rahoitettuja.
Alexander Shokhinin mukaan kysyntä laskee sekä Venäjällä että ulkomailla.
Suomi haluaisi Ruotsin tulokset ilman Ruotsin keinoja.
Mainos