Kuormitus koulumaailmassa kasvaa erityisesti opettajilla, kun entistä useampi lapsi tarvitsee yksilöllistä tukea. Verkkouutiset kertoi aiemmin niin kutsutusta turvaruoasta, joka on alkanut yleistyä kouluissa muutaman viime vuoden aikana.
Jos lapsi ei voi syödä tarjolla olevaa kouluruokaa, hän voi saada turvaruokana esimerkiksi pinaattilettuja, kalapuikkoja tai pelkkää makaronia. Taustalla saattaa olla esimerkiksi neurokirjon piirteisiin liittyvä aistiyliherkkyys.
Turvaruoan saa ammattilaisen, kuten ravitsemusterapeutin lausunnolla. Jyväskylän kouluille ja päiväkodeille ruokaa valmistava yksikkö kertoi Ylelle alkuvuodesta, että jossain keittiöissä turvaruokailijoita saattaa olla jo yli kymmenen.
Kehityspsykologian dosentti Riikka Pyhälä-Neuvonen pitää ilmiötä kiinnostavana. Yksilöllisen arvioinnin hyvä puoli on Pyhälä-Neuvosen mukaan, että jos tuen tarve liittyy juuri ruokailuun, turvaruoka voi edistää lapsen muun osallistumisen ja oppimisen mahdollisuuksia.
Pyhälä-Neuvonen korostaa, että tämä koskee marginaalista joukkoa. Ylituesta on puolestaan kyse silloin, kun tuki ei vie kehitystä eteenpäin.
– Jos joihinkin keinoihin jumitutaan, se voi kääntyä itseään vastaan, hän sanoo Verkkouutisille.
Turvaruoan idea on olla lyhyt, noin muutaman kuukauden mittainen jakso. Esimerkiksi Espoosta kerrottiin kuitenkin aiemmin VU:lle, että turvaruoan kysyntä kasvaa nyt kouluissa, kun sinne tulee lapsia, jotka ovat saaneet turvaruokaa päiväkodissa.
Ruokakasvatusyhdistys Ruukku esitteli turvaruokaa kasvatusalan ammattilaisille suunnatulla videolla viime vuonna ja mainitsi, että se on työläs tukimuoto. Sen rinnalla lapsi saattaa kouluruokailussa hyötyä myös vaikkapa lokerikkolautasesta, tasapainotuolista tai musiikin kuuntelusta kuulokkeista.
Riikka Pyhälä-Neuvonen sanoo ymmärtävänsä hyvin koulujen huolen siitä, että pyynnöt lisääntyvät ja henkilöstön kuormitus kasvaa.
– Hattua täytyy nostaa sille, miten suomalaisessa koulumaailmassa pystytään huomioimaan erilaisia yksilöllisiä tuen muotoja.
Rajanvedon eri tukimuotojen yleistymisen ja resurssien välillä täytyy tutkijan mukaan tapahtua yhteisessä suunnittelussa koulun kanssa, sitä ei voi johtaa ulkopuolelta.
Vanhemmuudelle yhä enemmän vaatimuksia
Turvaruoan kysynnän lisääntymiseen voi liittyä myös yleistynyt intensiivinen vanhemmuus.
– Vanhemmuudelle on nykyisin paljon vaatimuksia. On iso kuorma myös monen vanhemman mielessä, että kuinka tuen lastani riittävällä tavalla. Vanhemman stressi ja kokemus tilanteen vaativuudesta voi heijastua varhaiskasvatukseen ja kouluun, tutkija arvioi.
Valikoiva syöminen on taaperoille tavallinen ja evoluution näkökulmasta hyödyllinen piirre. Kasvattajan tehtävä on auttaa lasta rakentamaan keinoja, joilla sopeudutaan uusiin asioihin.
– Ihmiselle on luontaista vältellä epämukavuutta, mutta toistuessaan välttelykäyttäytyminen vahvistaa itseään. Jos automaattisesti lähdetään mukaan epämukavuuden välttämiseen, eikä lasta haasteta vaikkapa vieraan ruoan maisteluun, voidaan tahattomasti vahvistaa kielteisiä kehiä, näkee Pyhälä-Neuvonen.
Hänen mukaansa myös tieto ratkaisumallin olemassaolosta voi lisätä sen käyttöä.
– Perinteinen vertauskuva on, että jos on kädessä vasara, näkee kaikkialla nauloja. Jos vanhempi näkee lapsen ryhmässä käytettävän turvaruokia, hän saattaa tunnollisena vanhempana miettiä, pitäisikö asia tarkistaa omankin lapsen kohdalla.
– Lausuntoja kirjoittavilla terveydenhuollon ammattilaisilla on iso vastuu siinä, että vanhempia kuullaan, mutta ei lähdetä vain myötäilemään heidän huoltaan ja ratkaisuehdotustaan. On hyvä selvitellä yhdessä miten lasta voidaan parhaiten tukea. Tarvittaessa voidaan hyödyntää esimerkiksi psykologin, toimintaterapeutin tai muun ammattilaisen arviota.
Esimerkiksi laki koulujen puhelinkiellosta sai jotkut vanhemmat pyytämään lääkäriltä lausuntoa, jotta lapsi saisi poikkeusluvan kännykän pitämiseen.
– Lääkäri ei voi olla tilaustuoteautomaatti, Pyhälä-Neuvonen toteaa.
Hän sanoo ajattelevansa ennemmin niin, että jos jokin yleinen sääntö on lapselle vaikea, niin ratkaisuksi ei riitä, että siitä saa vapautuksen. Ensin tulisi suunnitella miten harjaannutetaan kykyä toimia yhteisen tavan mukaan.
Suuri kulttuurinen muutos
Emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut paljon yliyksilöllistymisestä, jopa itsekkäiden aikuisten ajasta.
– Vähän ärsyttävästi sanon, että tässäkin on puolensa ja puolensa, Pyhälä-Neuvonen kommentoi.
– Olen samaa mieltä siitä diskurssista, että omiin tarpeisiin keskittyminen saattaa aikuisilla kasvattaa sen asian tai huolen painoarvoa suhteettomastikin. Toisaalta yksilöllisyys huomioimalla opitaan myös hyväksymään erilaisuutta.
Pyhälä-Neuvonen jatkaa pohdiskelleensa turvaruokaan liittyen sitä suurta kulttuurista muutosta, joka syömisen ympärillä on tapahtunut.
Vielä muutama vuosikymmen sitten ravintoloita oli Suomessa huomattavasti vähemmän, eikä ruoan ympärillä ollut nykyisen kaltaista mielihyvän viitekehystä. Nyt ruoasta on tullut itseilmaisun, jopa identiteetin väline.
– Se tuo mukanaan myös kysymyksiä, millä tavalla ruokaan liittyvää erityispiirteisyyttä voidaan ja kuuluisi tukea. Samaan aikaan on kasvanut ymmärrys vaikkapa neurokirjon haasteista ja syömishäiriöistä. Tähän liittyy paljon tasapainoilua.
LUE MYÖS:
VU-selvitys: Koulujen ”turvaruoka” on uusi ilmiö – näin sitä saa pk-seudulla