Vihreiden veteraanipoliitikko, ex-peruspalveluministeri Osmo Soininvaara epäilee valtiovarainministeriön suunnitelmia saada terveysbudjetit aisoihin budjettikurilla. Sosiaali- ja terveysmenot ovat kasvusuunnassa niin Suomessa kuin muuallakin teollisessa maailmassa ikääntyneen väestön kasvaessa.
Soininvaara käsittelee aihetta blogissaan.
– Kun hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, VM voi yksin päättää, paljonko hyvinvointialueet käyttävät rahaa — tai ainakin luulee niin., Soininvaara kirjoittaa.
– Valistuneet terveyspoliitikot ovat kohtalaisen yksimielisiä siitä, että jos terveydenhuollon menoja on vähennettävä, niitä kannattaa vähentää erikoissairaanhoidosta. Tinkimällä kalliimmista ja vähiten vaikuttavista hoidoista erikoissairaanhoidossa sekä suuntaamalla ne rahat perusterveydenhuoltoon saadaan niukoista terveysbudjeteista eniten hyötyä.
Soininvaara toteaa, ettei usko menokuriin ja erikoissairaanhoidosta tinkimiseen ”pätkääkään”.
– Soten pelisäännöt ovat niin pahasti levällään, että budjettikuri on huono ohjaaja. Rahan niukkuus ei johda järkeviin säästöihin vaan osittain aivan absurdeihin. Esimerkiksi kun potilaat eivät pääse muuallekaan, he kasautuvat erikoissairaanhoidon päivystykseen, mikä tulee entistä kalliimmaksi. Päivystyksistä on tullut kaatoluokka, jonne myös poliisi kuskaa sammuneita, kun omat juoppoputkat ovat täynnä, Soininvaara kuvailee.
Soininvaara uskoo, että hyvinvointialueiden verotusoikeus saattaisi jopa edistää vastuullista rahankäyttöä. Nykytilanteessa alueet saavat rahansa valtiolta.
– Rahojen loppuessa voi mankua lisää rahaa valtion pohjattomasta kassasta. Sehän on oman alueen kannalta pelkkää plussaa. Jos rahansa loppuun käyttävä joutuisi VM:n sijasta pyytämään rahaa alueensa veronmaksajilta, olisi suurempi motivaatio tulla rahalla toimeen, Soininvaara pohtii.
Vaikka erityissairaanhoidosta säästäminen voisi olla järkevää, ei Soininvaara usko senkään toteuttamiskelpoisuuteen. Uudet hoidot ovat usein kalliita, ja jos vaihtoehtona on perusterveydenhuollosta säästäminen, olisi ”rationaalinen” vaihtoehto odottaa lääkepatenttien vanhenemista ja hoidon halpenemista.
Suomalainen yhteiskunta muuttuisi tämän myötä kuitenkin perusteellisesti, Soininvaara kirjoittaa.
– En usko, että päätöksentekomme kestää tilannetta, jossa johonkin tappavaan tautiin on olemassa parantava hoito, mutta sitä ei nyt anneta, koska budjettikuri.
– Näin voitaisiin menetellä vain julkisessa terveydenhuollossa. Rinnalle kehittyisivät varmasti yksityiset palvelut ja vakuutusmarkkinat. Enemmistölle helsinkiläisistä lapsista otetaan jo nyt terveysvakuutus, jolla pääsee julkisen terveydenhuollon jonojen ohi yksityislääkärille. Tällaisia vakuutuksia tulee myös aikuisille, jos uusinta hoitoa ei ole muuten saatavissa.
Suomalaiset erikoissairaanhoitoa kaipaavat voisivat tässä tapauksessa jopa hakeutua Viroon hoitoon, Soininvaara pohtii.