YTT Susanna Hast ja VTT Noora Kotilainen ovat toimittaneet ensimmäisen suomenkielisen kriittistä militarismitutkimusta esittelevän teoksen. Suomessa ollaan vielä kaukana siitä, että kriittinen militarismitutkimus olisi vakiintunut tutkimusala tai sen kysymykset edes osa minkään olemassa olevan oppialan opetusta. Kaikkiaan teoksessa on parikymmentä kirjoittajaa, jotka edustavat useita eri tieteenaloja.
Teoksen kirjoittajien mielestä militarististen käytäntöjen voidaan nähdä elävän suomalaisessa yhteiskunnassa monin tavoin, kuten sodan muistoa ja perinteitä ylläpitävinä militaristisina rituaaleina, joita ovat esimerkiksi itsenäisyyspäivän sotilasparaatit, Tuntematon sotilas -elokuvan esittäminen televisiossa ja veteraanien juhlistaminen presidentin vastaanotolla.
Tuntematon sotilas on hyvä esimerkki, miten sota ja sen tulkinnat muuttuvat ajassa. Alunperinhän suomalaisen sotimisen ideaalikuvaa vahvasti kritisoinut Väinö Linnan teos herätti julkaisuaikanaan 1950-luvulla suuttumusta isänmaallisten ihmisten keskuudessa. Kirjan filmatisoinneista on kuitenkin myöhemmin tullut suomalaista korpisoturia kuvaava kansallisen sankaritarina.
Puolustusvoimien kalusto on usein näkyvillä ja huomion kohteena mediassa. Puolustusvoimain lippujuhlan paraati sekä itsenäisyyspäivän paraati myös televisioidaan suorana lähetyksenä. Vaikka asevoimien jalkautuminen kaduille paraateihin ja militaristisen voiman esittely mediassa on Suomessa tavanomaista, se on saanut lisää näkyvyyttä Ukrainan sodan takia. Kesäkuussa 2022 puolustusvoimain lippujuhlan paraati ja kalustoesittely Helsingin keskustassa keräsivät historiallisen suuren yleisön.
Valtionbudjetin rakentuminen on teoksen mukaan erittäin vahva esimerkki militarististen arvojen vahvuudesta. Erot resursseissa kovan sotilaallisen ja turvallisuuspoliittisen sekä pehmeäksi mielletyn, mutta tappavan sukupuolittuneen pari- ja lähisuhdeväkivallan välillä ovat suuret. Ne tulevat esiin vertaillessa esimerkiksi kymmenen miljardin euron hävittäjäkauppaa (laskennallisesti noin reilu miljardi vuodessa kahdeksan vuoden ajan) ja turvakodeille suunnattuja reilua 20 miljoonaa vuodessa.
Asevelvollisuuskin ongelma
Monessa Euroopan maassa on luovuttu asevelvollisuusarmeijoista ja siirrytty ammattiarmeijoihin, mutta Suomessa ei edelleenkään nähdä muita vaihtoehtoja kuin asevelvollisuus ja naisten vapaaehtoinen asepalvelus. Edes Suomen sotilaallinen liittoutuminen ei nostanut keskustelua ammattiarmeijasta, koska samaan aikaan Venäjän sotilaallinen uhka on kasvanut. Miesten asevelvollisuuteen perustuva asevelvollisuusarmeija on Suomessa vahva instituutio, jonka purkaminen ei ole helppoa.
Suomessa asepalvelus on pakollinen vain miehille, mikä on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta monin tavoin ongelmallista. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutui vuonna 2021 ennätykselliset reilut 1 600 naista. Määrä on kuitenkin selvästi alle 10 prosenttia vuosittaisesta noin 21 000:sta asepalveluksen suorittavasta henkilöstä. On esitetty, että naisten kasvaneen kiinnostuksen taustalla olisi yhtenä merkittävänä tekijänä suosittu Naissotilaat-tv-sarja, sillä se näyttää tavallisia naisia palveluksessa ja normalisoi naista sotilaan roolissa.
Upseerikunta on edelleen hyvin miehistä. Upseereista vain kolme prosenttia on naisia. Eteneminen organisaatiossa on usein hidasta ja arvioiden mukaan ensimmäinen suomalainen naiskenraali nimitettäisiin vasta 2030-luvulla.
Ukrainan vaikutus
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on herättänyt Suomessa keskustelua yhteiskunnan militarisaatiosta ja sen ilmenemismuodoista.
Ukrainan sodan sytyttyä historiaan ja erityisesti sotaan pohjautuvat viholliskuvat nostettiin Suomessa hyvin nopeasti esiin. Suomessa nähtiin laajasti, että Ukrainan kimppuun hyökkäsi sama vanha vihollinen, joka Suomeakin on aina piinannut. Tämän sodasta periytyvän viholliskuvan paluu näkyi heti Ukrainan sodan syttymisen jälkeen siinä, miten jotkin tahot näkivät sodan olevan kaikkien venäläisten syytä. Vanha viha leimahti etnisenä profilointina ja venäläisvihana.
Suomessa venäläisvastaisuus on esitetty jopa solidaarisuutena Ukrainaa kohtaan. Ukrainan tilanteen ja Suomen talvisodan asetelmien vertailun voi nähdä kertovan siitä, kuinka suomalaiset ovat omineet Ukrainan sodan ikään kuin omaksi kokemuksekseen.
Suomessa huomiota on saanut ukrainalainen Sign my rocket -palvelu, josta voi ostaa viestin Ukrainan käyttämiin sirpalekranaatteihin tai muihin ammuksiin. Samalla tuetaan Ukrainan armeijan asehankintoja. Viestien kirjoittamisessa ammuksiin ei sinänsä ole mitään uutta eikä erikoista, mutta siviilien osallistuminen tähän toimintaan on kumpaakin.
Useat suomalaisten ammusten kylkiin lähettämistä terveisistä ovat viitanneet talvi -ja jatkosodan tapahtumiin. Kansainvälisesti vertailtaessa suomalaisten viesteissä on myös havaittu käytettävän useimmin kovempaa ja alatyylisempää kieltä kuin muiden maiden kansalaisten teksteissä.
Sodan pauloissa. Militarismi suomalaisessa yhteiskunnassa. Toimittaneet Susanna Hast ja Noora Kotilainen.363 sivua. Gaudeamus Oy.
