Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) tiistaina julkaistut poliittiset päiväkirjat vuosilta 1991–1994 Siinä syntyy vielä rumihia (Tammi) tuovat arvokkaan lisän syksyn poliittisen historian kirjasatoon.
Huomenna keskiviikkona julkaistaan myös päiväkirjamerkintöihin perustuvat 90-luvun valtiovarainministeri Iiro Viinasen (kok.) muistelmat Vaaran vuodet (Paasilinna), jotka käsittelevät lähes samaa ajanjaksoa.
Molemmat teokset perustuvat päiväkohtaisiin muistiinpanoihin, joita ei ole jälkeenpäin kaunisteltu.
Tuomiojan muistiinpanoja leimaa olennaisesti se, että kirjoittaja on paitsi poliitikko myös historioitsija. Siksi muistiinpanoja voidaan pitää teoksen toimittaneen Veli-Pekka Lehtosen mukaan perusteellisina ja ajantasaisina, ei pelkkinä ajankuvina.
Poliitikko merkitsee ylös sen, minkä historioitsija katsoo keskeiseksi, Lehtonen kuvaa kaksoisroolia. Valtiotieteen tohtori Lehtonen on myös itse historioitsija.
Tuomiojan mukaan kyse on subjektiivisesta dokumentista, joka perustuu muistiinpanoihin, ei niinkään päiväkirjoihin. Yksityiselämä on karsittu pois.
Lipposen valinta kova kolaus
Julkaisutilaisuudessa Tuomioja vakuutti, ettei hän ole tietoisesti suodattanut pois mitään. Luonnehdinnat yhä vaikuttavista poliitikoista ovat aikalaiskommentteja kahdenkymmenen vuoden takaa. Tänään joistakin kollegoista voisi sanoa jotain muutakin.
Tuomioja katsoi voivansa lohduttautua sillä, että jonkun toisen kommentit 1990-luvun Tuomiojasta ovat saattaneet vuosien saatossa myös tarkentua.
– Tänään en saa fyysisiä oireita kenestäkään, ellei tämä kanna ebolaa, Tuomioja kommentoi kohtaa, jossa hän kuvaa reaktioitaan Paavo Lipposen valinnasta SDP:n puheenjohtajaksi. Piti juosta kiroillen kymmenen kilometrin lenkki.
”Näin painajaiseni, jota olin jo kasvavassa määrin osannut pelätä, todella toteutuu.”
”Olen joskus epäillyt Lipposen mielenterveyttäkin silloin kun hän käy kuumimmillaan, mutta huomaan sentään itse, että joku voi epäillä minunkin osaltani samaa, kun saan liki fyysisiä oireita yhdestä Lipposen valinnasta.” Näin Tuomioja kirjasi 4. kesäkuuta 1993.
Ahtisaari oli pettymys
Tuomioja asettui vuonna 1994 tukemaan Martti Ahtisaarta SDP:n presidenttiehdokkaaksi, koska ei uskonut Kalevi Sorsan mahdollisuuksiin tulla valituksi.
Tuki ei kuitenkaan ole yksiselitteistä: ”Taas mietin että kaikkeen paskaan sitä on tullut sekaannuttua. Muistutan itseäni kuitenkin pääasiasta eli siitä, että Ahtisaaren voitto on joka tapauksessa hyvin tärkeä SDP:n uudistumiselle, oli mies sitten itse mitä tahansa.”
Nyt Tuomioja arvioi Ahtisaaren työtä kokonaisuutena. Rauhanvälittäjänä Ahtisaari ansaitsee kunnioitusta, presidenttinä hänellä ei ollut sisäpoliittista taustaa ja presidentin valtaoikeuksista Ahtisaari oli epäjohdonmukainen: ensin kannatti kaventamista, sitten vastusti. Tuomioja ilmaiseekin kirjassa pettymyksensä Ahtisaaren presidenttikauteen.
Välit SDP:n pitkäaikaiseen johtohahmoon Kalevi Sorsaan olivat pitkään etäiset, mutta korjaantuivat Tuomiojan mukaan vähän ennen Sorsan kuolemaa.
