Verkkouutiset

Terveystalon johtava ylilääkäri: Sote-rahoitusmalli ohjaa kohti isoa yritystä

Mitä vahvemmin sote-keskuksen rahoitus perustuu asiakasmäärään, sitä suurempi yrityksen on oltava kantaakseen taloudellisen riskin.

Hallitus esitteli ennen joulua ratkaisunsa, miten valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa toteutetaan. Esityksen mukaan sote-keskus vastaa kaikista perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista.

Terveystalon johtavan ylilääkärin Juha Tuomisen mukaan laajan vastuun vuoksi sote-keskuksen täytyy olla leveä harteiltaan, mutta vielä suurempi ohjaava vaikutus on rahoituksella.

Tarkoituksena on, että sote-keskukset saavat rahoituksensa kapitaatiopohjalta. Se tarkoittaa sitä, että sote-keskukselle maksetaan asiakasmäärän ja asiakkaiden iän perusteella. Lisäksi sairastavuushistoria voidaan ottaa huomioon.

Tuomisen mukaan hallituksen sorvaama rahoitusmalli ohjaa kohti isoa yritystä. Mitä enemmän rahoitus painottuu kapitaatioon eli asiakasmäärään, sitä isompi asiakasmäärän täytyy olla, jotta riski tasaantuu.

– Mitä kapitaatiopainotteisempi korvaus on, sitä suurempi yksikön täytyy olla, koska muutoin yritys ei kestä riskiä, joka syntyy vinoutuneesta asiakaskunnasta, Tuominen sanoo.

Sote-keskukselle asiakkaista maksettava korvaus on keskiarvo, joka ei huomioi sitä, että joukossa on vaikeita ja helppoja tapauksia.

– Silloin riskinhallinnan kannalta täytyy olla suuret asiakasvolyymit, jotta on tasavertaisesti kaikenlaisia potilaita. Jos yritys on hyvin pieni, sattuma voi ohjata sinne liian vaikeita potilaita, eikä riski silloin tasoitu.

Tuomisen mukaan yksi vaihtoehto on järjestää sote-keskukselle maksettava rahoitus siten, että osa rahoituksesta on kapitaatiopohjaista eli keskiarvon perusteella laskettua ja osa perustuu käynteihin tai tietynlaisista käynneistä tulee lisäkorvausta. Maailmalla on käytössä erilaisia rahoitusmalleja, mutta puhdasta kapitaatiomallia ei ole Tuomisen mukaan käytössä missään.

– Tämä tulee ratkaisemaan kysymyksen, minkä kokoinen yrityksen pitää olla. Mitä voimakkaammin tästä korvausmallista tehdään keskiarvohintaan perustuva, sitä isompi yrityksen pitää olla. Ja mitä enemmän siinä huomioidaan yksilöllistä vaihtelevuutta sairastavuudessa, eli on vain pieni kapitaatiomaksu ja suurin osa palkkiosta perustuu käynteihin, sitä pienempi yritys voi olla.

Muutaman lääkärin sote-keskus tuskin toimii

Tuomisen karkean nyrkkisäännön mukaan kahtatuhatta potilasta kohden tarvitaan yksi lääkäri. Kymmenen lääkärin asema kykenisi siis huolehtimaan 20 000 potilasta. Lääkäreiden lisäksi yritys tarvitsee muuta henkilökuntaa, kuten hoitajia, vähintään saman verran, eli yrityksen henkilöstömäärä olisi kaikkiaan 20–30.

– Kyllä minun on vaikea nähdä, että muutaman lääkärin sote-keskus toimisi, Tuominen toteaa hallituksen valinnanvapausmallista.

Tuominen näkee, että sote-keskuksella täytyy olla kymmenien tuhansien potilaiden asiakaskunta, mutta vastaanottopisteitä voidaan pitää sellaisissakin paikoissa, joissa on vain pari tuhatta asukasta.

– Jos Helsinkiin joku perustaa viidentuhannen asiakkaan yksikön, ei saa käydä niin huonoa tuuria, että sinne tulee kaikki suurkäyttäjät, koska sen jälkeen yritys ei kykene kantamaan taloudellisesti vastuutaan.

Tuominen toteaa, että kapitaation sisällä asiakkaita voitaisiin luokitella iän lisäksi myös esimerkiksi sairastavuuden, diagnoosien ja työssäkäynnin perusteella. Mitä tarkemmin asiakaskunta kuvataan ja sille löydetään maksuperusteet, sitä pienempi yritys voi perustaa sote-keskuksen.

– Tässähän on sellainenkin riski, että mitä isompi on kapitaation osuus, sitä suurempi on mahdollisuus, että ihmisiä alihoidetaan, koska silloin optimointi syntyy mahdollisimman vähäiseen käyttöön.

Sen vuoksi rahoitusmallin pitää Tuomisen mielestä olla sellainen, ettei se palkitse liian vähäisestä eikä liian suuresta käytöstä, vaan juuri oikeasta käytöstä.

Pienillä yrityksillä markkinarakoa terapiatoiminnassa

Tuominen sanoo, ettei hän kuitenkaan yhteiskunnallisesti ole kovin huolissaan siitä, että palveluntuottajat ovat suuria tai keskisuuria, sillä se takaa hänen mielestään järjestelmän turvallisuuden. Palveluntuottajan täytyy muun muassa investoida kalliisiin laatujärjestelmiin ja taata hoidon jatkuvuus.

– Kyllä se vaan niin on, että suuri koko auttaa näissä. Malli pitää luoda niin, että suuret pystyvät käyttämään pieniä apunaan ja alihankkijoinaan.

Tuominen huomauttaa, että tällä hetkellä julkinen sektori ei käytä pieniä toimijoita, joten uudistus vie kohti nykyistä vapaampaa markkinaa. Julkinen sektori ostaa nykyisiin viisi prosenttia terveydenhuollon palveluistaan ulkopuolisilta toimijoilta.

Tuominen näkee, että pienillä toimijoilla voisi uudessa mallissa olla markkinarakoa terapiatoiminnassa, kuten fysioterapiassa ja jalkahoidossa.

Lisäksi esimerkiksi Terveystalon sisällä työskentelee ammatinharjoittajia ja yhtiömuotoisia toimijoita, vaikka sote-keskusmalli vie Tuomisen mukaan todennäköisesti tulevaisuudessa nykyistä enemmän kohti palkkatyöntekijyyttä.

– Mehän nimenomaan olemme alihankinnan osaajia, Tuominen sanoo.

Hänen mukaansa Terveystalo aikoo ilman muuta laajentaa palveluvalikoimaansa myös sosiaalihuollon puolelle.

Uusimmat
MAINOS