Kun lääkäri ja potilas kohtaavat vastaanotolla, molemmilla on tarve löytää hoitokeinoja, silloinkin kun sille ei olisi tarvetta.
– Noin 20-30 prosenttia terveydenhuollon resursseista käytetään tarpeettomaan hoitoon. Tarpeeton hoito voi aiheuttaa potilaille terveyshaittoja ja kustannuksia. Samalla terveydenhuollon resurssit ovat pois potilailta, joilla on suurempi hoidontarve, aiheesta väittelevä LL Aleksi Raudasoja kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Raudasojan väitöstutkimuksessa havaittiin, että perusterveydenhuollon lääkäreistä yli 80 prosenttia arvioi ylihoidon ja ylidiagnostiikan vähintään kohtalaiseksi ongelmaksi terveydenhuollossa.
Tärkeimmiksi esteiksi tarpeettoman hoidon karsimiselle lääkärit kokivat ajan puutteen, virheiden pelon ja potilaisiin liittyvät tekijät kuten potilaiden toiveet.
– Havaitsimme, että lääkäreiden palautejärjestelmät yhdistettynä koulutukseen vähensivät tarpeettoman hoidon käyttöä noin 23 prosenttia. Potilaiden informointi yhdistettynä muihin interventioihin johti 30–35 prosentin tarpeettoman hoidon vähenemiseen, Raudasoja avaa.
Potilaita olisi tärkeää kannustaa kysymään hoitojen tarpeellisuudesta.
– Vastaanotolla kannattaa kysyä lääkäriltä, mitkä ovat hoidosta mahdollisesti saatavat hyödyt ja haitat, ja mitä tapahtuu, jos asialle ei tehdä mitään. Turhat hoidot ja niistä mahdollisesti syntyvät haitat ja kustannukset eivät ole potilaankaan etu, Raudasoja painottaa.
Suomalaisessa terveydenhuollossa on merkittäviä kustannuspaineita. Väestön ikääntyessä tilanne todennäköisesti vielä vaikeutuu. Raudasoja korostaa, että keinot tarpeettoman hoidon karsimiseksi ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta terveydenhuollon rajalliset resurssit voidaan kohdentaa tulevaisuudessa järkevästi.
