On olemassa tervettä itsekkyyttä ja turmiollista itsekkyyttä.
Tervettä itsekkyyttä on laittaa happinaamari omille kasvoille ensin, jotta voi auttaa muita – kunhan myös auttaa muita. Terve itsekkyys on sitä, että suojelee omaa itärajaansa Venäjän hybridivaikuttamiselta. Terve itsekkyys on järjen käyttöä, eikä pelkkää sinisilmäisyyttä.
Sen sijaan turmiollinen itsekkyys on sitä, kun ihminen ajattelee vain omaa etuaan muiden kustannuksella. Juuri minun terveysasemaani ei saa viedä! Juuri minun kirjastoani ei saa viedä! Juuri minun asumislisääni ei saa viedä!
Aina pitäisi leikata joltakulta muulta, mutta ei ikinä juuri minulta.
On itsekästä yrittää istua kahdella jakkaralla
Jokainen asianajaja tietää, ettei hän voi edustaa oikeudenkäynnissä yhtä aikaa sekä syytettyä että uhria. On valittava, kumman asiaa ajaa.
Myös jokainen hallitusammattilainen tietää, ettei hän voi istua yhtä aikaa kahden kilpailevan yrityksen hallituksessa. Jos on vaikkapa Telian hallituksessa, ei voi olla Elisan hallituksessa.
Mutta mikä kumma saa poliitikot istumaan jopa kolmella jakkaralla, kun he ovat samaan aikaan kunnanvaltuutettuja, hyvinvointialueen valtuutettuja ja kansanedustajia? On mahdoton tilanne, kun pitäisi edustaa sekä rahan antajaa että rahan saajaa – tai säästöjen tekijää ja niiden kohdetta.
On turmiollista itsekkyyttä haalia valtaa, jos sitä ei pysty käyttämään puhtaalla tavalla. Tällainen monella pallilla istuva poliitikko pettää äänestäjänsä, kun hän jatkuvasti jäävää itsensä päätöksenteosta eturistiriidan takia. Päättäjä voi toki olla ehdolla useampaan pestiin, mutta niiden välillä pitää tehdä valinta.
Turmiollinen itsekkyys hyvinvointialueilla
Edellisen hallituksen sote-uudistus on monella tavalla huono, mutta yksi ongelma on itsekkyyden mahdollistaminen. Kun päätöksenteko on kaukana palveluiden käyttäjästä, kukaan ei katso yksilöiden kokonaisetua.
Kunnan ei tarvitse satsata lasten hyvinvointiin kouluissa ja harrastuksissa, koska seuraukset menevät hyvinvointialueen maksettavaksi. Myös hyvinvointialue voi rauhassa keskittää palveluitaan massiivisiin sairaalakomplekseihin, koska sumput, liikenneruuhkat ja julkisen liikenteen reititys jäävät kuntien harteille. Kun asia ei ole omalla vastuulla, se ei myöskään kiinnosta pätkän vertaa.
Nyt kun kansalaisen elämä on pilkottu kunnan ja hyvinvointialueen välille, siitä seuraa omien vastuualueiden osaoptimointia. Kunta katsoo omaa etuaan ja hyvinvointialue omaansa. Yhden säästö on toisen kulu.
Terve itsekkyys on kokonaisuuden katsomista
Niin kauan kuin ihminen on itsekäs yksilö, hän on tuomittu junnaamaan paikoillaan. Sen sijaan kun teemme yhteistyötä ja autamme toisiamme, olemme enemmän kuin vain toistemme summa. Viisi ihmistä saa aikaan vähemmän erillään kuin yhdessä.
Epäitsekkyys ja terve itsekkyys ovat menestyksekkään kansakunnan tae. Sen sijaan turmiollinen itsekkyys on varma tapa rikkoa ja tuhota. Terve itsekkyys on sitä, että ihminen osaa ajatella yhteisön etua, koska se on etu myös itselle.
Yksilön etu on yhteiskunnan etu – ja yhteiskunnan etu on yksilön etu.
