Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen arvioi blogissaan, että Ukrainan sodasta kantautuvat tiedot täysin autonomisista drooneista nostavat esiin vaikean kysymyksen sodankäynnin rajoista. Hänen mukaansa tekoälyn käyttö asejärjestelmissä voi pakottaa kansainvälisen yhteisön keskustelemaan säännöistä, vaikka nykyisiäkään sodan sääntöjä ei Venäjän hyökkäyssodassa noudateta.
Heinonen viittaa New Scientistin 10. kesäkuuta julkaisemaan artikkeliin, jonka mukaan Ukrainassa olisi testattu tekoälyllä ohjattuja drooneja, jotka pystyivät valitsemaan ja tuhoamaan kohteita ilman ihmisen osallistumista. Väite perustuu ukrainalaisen Aero Center -drooniyhtiön johtajan Oleksandr Kohanovskyin kertomaan.
Heinosen mukaan tieto on sekä käänteentekevä että pelottava. Jos väitteet pitävät paikkansa, taistelukentällä on jo käytetty asejärjestelmiä, joissa ihminen ei tee viimeistä päätöstä iskun kohteesta.
– Tappaville autonomisille asejärjestelmille ei ole sijaa maailmassamme, YK:n pääsihteeri António Guterres on todennut.
Heinonen huomauttaa, ettei täysin autonomisia asejärjestelmiä ole toistaiseksi kielletty kansainvälisellä sopimuksella. Hänen mukaansa YK:n vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville samaan tapaan kuin tekoälyn, kybersodankäynnin ja muiden uusien teknologioiden rajoittamista koskevat varoitukset.
Heinosen mukaan valtioilla, jotka ovat teknologisen kehityksen kärjessä, ei välttämättä ole halua rajoittaa omaa toimintaansa. Hän vertaa asetelmaa ydinaseisiin: jos rajoituksista joskus sovitaan, niillä, joilla järjestelmät jo ovat, voi olla vahvempi neuvotteluasema.
Tekoäly valitsisi kohteen itse
Blogissa Heinonen pohtii, muuttuvatko tulevaisuuden sodat tilanteiksi, joissa sotilaat operoivat miehittämättömiä järjestelmiä kaukana rintamasta ja uhreiksi jäävät ennen kaikkea paikalliset siviilit. Hänen mukaansa droonit, meridroonit ja muut miehittämättömät järjestelmät voivat muuttaa sodankäynnin luonnetta tavalla, jonka seurauksia on vaikea hallita.
New Scientistin kuvaamassa tapauksessa kyse olisi ollut niin sanotuista Terminator-drooneista. Heinosen mukaan droonit olisi ohjelmoitu lentämään etulinjan tuntumaan, kulkemaan useita kilometrejä ja aktivoitumaan tilaan, jossa tekoälymalli etsi niille kohteet. Kohanovskyin mukaan kyse oli testistä, eikä järjestelmää otettu laajempaan käyttöön.
Heinosen mukaan Ukrainan hallitus olisi vastuullisesti kieltänyt tekoälyn käytön iskujen viimeisessä vaiheessa eli kohteiden valinnassa. Samalla maa joutuu hänen mukaansa arvioimaan sääntöjään tilanteessa, jossa se taistelee vapaudestaan ja itsenäisyydestään.
Hän muistuttaa, että Ukrainasta on jo tullut droonien käytössä ja torjunnassa maailman kärkeä. Ukraina ei ole enää pelkkä länsimaisen avun vastaanottaja, vaan se vie osaamista, sotilastaitoa ja teknologiaa myös muille.
Ukrainan vaikea valinta
Heinosen mukaan ratkaisu on silti vaikea. Venäjä ei ole hänen mukaansa noudattanut Ukrainassa edes sodan alkeellisimpia sääntöjä, vaan sotarikokset ja iskut siviilikohteisiin ovat seuranneet toisiaan. Tässä tilanteessa Ukrainalta on hänen arvionsa mukaan vaikea vaatia, että se jättäisi käyttämättä laillista teknologista osaamistaan kesken puolustussodan.
YK on varoittanut, että tappavat autonomiset aseet voivat rikkoa kansainvälistä humanitaarista oikeutta, jos ihmisen harkinta poistuu voimankäytöstä. Riskinä on, että järjestelmä tekee virheen, iskee väärään kohteeseen tai ei kykene erottamaan sotilaita siviileistä.
Heinosen mukaan osa hyökkäysprosesseista automatisoituu joka tapauksessa. Avoin kysymys on, kuinka pitkälle kehitys saa edetä ja voiko myös lopullinen päätös tappavan voiman käytöstä siirtyä ihmiseltä koneelle.
Ukrainassa käydään hänen mukaansa jo keskustelua siitä, pitäisikö maan lieventää itse asettamiaan rajoja tekoälyn hyödyntämiselle iskuissa. Heinonen suhtautuu kysymykseen kaksijakoisesti: rauhan aikana rajoitusten tarve on ilmeinen, mutta puolustussotaa käyvältä maalta voi olla vaikea vaatia pidättyvyyttä, jos vaihtoehtona on luhistuminen.