Naton pohjoinen operaatiosuunta on kasvattanut painoarvoaan Suomen ja Ruotsin liityttyä puolustusliittoon, toteaa eversti Petteri Kajanmaa.
– Olen erittäin tyytyväinen tästä Suomen valtioneuvoston puolustusselonteon kuvasta, koska se kuvastaa myös sitä, miten Nato näkee Pohjolan tällä hetkellä. Pohjolan merkitys ei ole ollut itsestäänselvyys Natolle alusta lähtien, kolme vuotta Naton operaatiojohtoportaan esikunnassa (Supreme Headquarters Allied Powers Europe SHAPE) Belgian Monsissa työskennellyt Kajanmaa sanoo.
Hän puhui tiistaina Defence Talks -keskustelutilaisuudessa Katajanokan Kasinolla Helsingissä. Kajanmaa toimii tällä hetkellä Maanpuolustuskorkeakoulussa erityistehtävässä.
– Aikaisemmin Pohjola on tarkoittanut Natolle Norjaa ja pohjoisia merialueita. Nyt siihen kuuluvat Suomen ja Ruotsin maamassat, meri- ja ilma-alueet ja Itämeren roolin muutos.
Kajanmaa korostaa lisäksi niin sanotun GIUK-linjan eli Grönlannin, Islannin ja Britannian välissä kulkevan kapeikon tärkeyttä.
– Se on Natolle äärimmäisen tärkeä ja kynnyskysymys. Jos vastustaja – se on virallisesti Venäjä – hallitsee GIUK:n kapeikkoa, niin lisäjoukkojen tuominen Yhdysvalloista Eurooppaan on äärimmäisen vaikeaa.
– Tämä on se lähtökohta, josta Nato myös miettii pohjoisen alueen merkitystä itselleen.
Puolustusliiton operatiiviset suunnitelmat jakaantuvat pohjoiseen, keskiseen ja eteläiseen alueeseen.
Suomen siirtyminen Norfolkin yhteisoperaatiojohtoportaan alaisuuteen etenee parhaillaan aikataulun mukaisesti. Myös Norfolkin alaisuuteen tehty pohjoista aluetta koskeva operatiivinen suunnitelma on viimeistelyvaiheessa.
Naton puolustussuunnitteluprosessi on eri asia kuin operatiivinen suunnittelu, joka liittyy joukkojen ja suorituskykyjen käyttöön operaatioissa.
Puolustussuunnittelu ei sisällä lainkaan joukkojen toiminnan mahdollistavia operatiivisia suunnitelmia tai päätöstä siitä, aiotaanko joukkoja käyttää. Puolustussuunnittelun päätehtävänä on varmistaa, että liittokunnalla on tarvittavat joukot ja suorituskyvyt Naton tehtävien toteuttamiseen.