Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutzin (r.) työhuone sijaitsee pitkän ja mutkittelevan käytävän loppusuoralla valtioneuvoston linnassa. Työhuoneen pöydältä erottuu hajanaisten paperipinojen lisäksi keltainen valtion budjettikirja, jonka värisävy sopii yksiin seinällä olevan modernin taideteoksen kanssa.
Tekijää ministeri ei äkkiseltään muista, mutta jätetään taide ja mennään suoraan asiaan.
Tärkein asia, joka EU:sta on kirjattu hallitusohjelmaan?
– Suomen ennakkovaikuttamisen tehostaminen ja parantaminen EU:ssa on nähdäkseni se oleellisin. Tietenkin sen lisäksi, että hallitus jatkaa Suomen rakentavaa EU-politiikan linjaa.
Miten huolissasi olet oikeistopopulististen puolueiden noususta EU- vaaleja kohti mentäessä?
– Näiden puolueiden EU-kriittisyyden joukosta voi löytää myös aiheita, joita Venäjä on propagandassaan levittänyt. Eri maissa äänestetään tietysti, miten äänestetään, mutta minusta olisi tärkeää, että yhdessä tehokkaasti torjuisimme venäläisen disinformaation ja levittäisimme vahvasti myös vastakkaista narratiivia.
Perussuomalaiset ei ole meillä tainnut lukeutua näihin Venäjä-myötäilijöihin?
– Olen ollut iloinen, että meillä Suomessa on viime vuosina vahvistunut yhteinen, jaettu näkemys siitä, mikä Venäjä on ja olemme myös hallitusohjelmassa pystyneet sopimaan rakentavasta EU-linjasta.
Miten Ukrainan sota on muuttanut EU:ta?
– Suomalaisessa keskustelussa, ennen kuin meistä tuli Naton jäseniä, aika usein sekoitettiin asioita ja uskoteltiin itsellemme, että EU:lla on vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Se oli tavallaan keino välttää Natosta keskustelemista. Ukrainan sota on kuitenkin paljastanut yhden EU-jäsenyyteen liittyvän ulottuvuuden, joka on selvästi turvallisuuspoliittinen. Niin kauan, kun meillä on maita EU:n ja Venäjän välisellä harmaalla vyöhykkeellä, on selvää, että Venäjä ainakin nykyhallinnon aikana tulee jatkamaan painostuspolitiikkaansa ja näiden maiden sisäisiin asioihin puuttumista.
Kannattaisiko siis EU:ssa höllentää laajentumiskriteereitä?
– Ei minusta kuitenkaan. Jos katsotaan EU:n sisäisiä haasteita tänä päivänä, nehän johtuvat pitkälti oikeusvaltio-ongelmista, erityisesti Unkarissa. Laajentumisen kriteereitä ei pidä missään nimessä höllätä, mutta voisi pohtia, miten kannustaa hakijamaita etenemään nykyistä nopeammin uudistamisen polulla.
Pitäisikö EU:lle perustaa puolustuskomissaari?
– Se, että EU:lla olisi puolustuskomissaari, saattaisi hämärtää Naton ja EU:n välistä rajaa. En suoraan tyrmää ajatusta, mutta fokuksen pitäisi olla nimenomaan teollisuuden toiminnassa, puolustusbudjettien varmistamisessa ja sisämarkkinoiden vahvistamisessa. On kestämätöntä, että puolustusteollisuudessa hankinnat törmäävät yhä protektionistisiin esteisiin. Tämä merkitsee sitä, että olemme pitkällä tähtäimellä tehottomia.
– EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell lupasi vuoden aikana miljoona tykistönammusta Ukrainaan – päästiin kolmasosaan siitä. Kun ajattelee sitä, että Eurooppa on kokonaisuudessaan kuitenkin yli kymmenen kertaa Venäjää isompi talous, niin onhan tämä surkea suoritus millä tahansa mittarilla. Kyse ei voi olla siitä, etteikö meillä olisi teollista kapasiteettia tai osaamista, vaan kyse on ollut pikemminkin haluttomuudesta. Ja tämä on huonoin mahdollinen selitys, kun kyse on kriisistä, joka uhkaa vakavalla tavalla koko Euroopan turvallisuutta.
Mistä haluttomuus johtuu?
– Minun on vaikea nähdä. Suomesta halua on löytynyt, monista muista maista ei niinkään. Suomi laittoi juuri liikkeelle 22. tukipakettinsa. Sen myötä Suomi on antanut sotilaallista tukea Ukrainalle 1,8 miljardia euroa. Jos kaikki Euroopan maat olisivat toimineet kuten Pohjoismaat ja Baltia tässä suhteessa, Ukraina olisi saanut 70 miljardia euroa enemmän sotilaallista tukea.
Miten iso ongelma on, jos Suomi ajautuu velkaantumisen takia EU:n alijäämämenettelyyn?
– Se on luonnollisesti iso ongelma. Jos joudumme siihen, luovumme käytännössä osittain päätöksentekovallasta oman taloutemme suhteen. Tämä heikentäisi myös uskottavuutta ja vaikutusvaltaamme EU:ssa.
Myös oppositiopuolue SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman katsoi Verkkouutisten haastattelussa, ettei Suomen pidä ajautua tähän ”missään nimessä”. Miten kommentoit?
– Olen iloinen, jos he ovat tätä mieltä. Odotan tämän merkitsevän myös sitä, että hallituksen esittämät toimet tämän välttämiseksi saavat heiltä tukea.
Kokoomustaustaisen Jori Arvosen nimitys Suomen EU-edustuston päälliköksi on herättänyt diplomaattipiireissä arvostelua liittyen kelpoisuusvaatimuksiin. Miten näet asian?
– Olen sitä mieltä, että hän on ehdottomasti pätevä uuteen työhönsä ja tulee olemaan hyvä EU-suurlähettiläs Suomelle. Ymmärrän, että meillä on ollut tiettyjä urapolkuja, jotka varmasti puolustavat paikkaansa, mutta minusta Suomelle on hyvä asia, että toisia teitäkin pitkin voi edetä ja monipuoliset urapolut ovat mahdollisia.
Olet myös taitava sellisti, mistä todisteena Ukrainan kunniaksi taltioimasi videosoolo eduskunnan Valtiopäiväsalista. Onko sello ollut mukana Brysselissä?
– Ei ole ollut, mutta kyselyjä on tullut. Minua on pyydetty puhumaan ja sitten kysytty ohimennen, voisinko soittaa jotain aluksi.
Ennen vaaleja pidit Ilta-Sanomien haastattelussa ”äärimmäisen epätodennäköisenä” sellaisen sovun löytymistä, jossa RKP ja perussuomalaiset mahtuisivat samaan hallitukseen. Mikä muuttui?
– Pidin tätä silloin epätodennäköisenä ja haasteet näkyivät toki hallitusneuvotteluissa. Nyt meillä on hyvin yhtenäinen näkemys taloudesta ja työmarkkinoiden uudistamistarpeesta, mutta tietenkin jokin verran erimielisyyksiä on tällä konservatiivi-liberaaliakselilla. Erimielisyydet ovat luonnollinen elementti koalitiohallituksissa ja niiden kanssa pitää oppia elämään.
Hallitusohjelmaa seurasi rasismikohu. Miten näet tilanteen nyt?
– Tällä hetkellä yhteistyö sujuu minusta hyvin. Kesän keskustelu oli mielestäni tarpeen ja oleellista on, että tämä paperi (rasismin vastainen tiedonanto) on kaikkien mielessä koko hallituskauden ajan. Tämä tarjoaa edellytykset lähteä toteuttamaan hallituksen tärkeitä uudistuksia.
RKP oli viime kaudellakin hallituksessa. Onko myös RKP muuttunut, kun yhteistyö sujuu?
– Sanotaan näin, että eri hallituskoalitioissa joutuu tietysti painottamaan eri asioita, mutta en koe, että RKP sinänsä on muuttunut.
Oliko RKP:ltä virhe olla asettamatta omaa presidenttiehdokasta?
– RKP:n sisällä on käyty keskustelua näistä vaaleista. Itse näen, että on aina ongelmallista, jos puolue ei ole mukana keskusteluissa ja tästä näkökulmasta minusta olisi ollut hyvä, jos olisimme olleet mukana. Lopputulokseen olen sinänsä hyvin tyytyväinen ja ajattelen, että saimme (Alexander Stubbista) presidentin, joka ajaa hyvin niitä asioita, joita RKP:kin kannattaa.
Nykypäivä haastatteli Anders Adlercreutzia tähän juttuun ensin helmikuun puolivälissä, jolloin hän myönsi RKP:n puheenjohtajuuden olevan ”tehtävä, joka kiinnostaa”, mutta ottavansa kantaa asiaan, kun sen aika on. Pari viikkoa tästä Anna-Maja Henriksson ilmoitti luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta.
Näin Adlercreutz vastaa puheenjohtajakysymykseen nyt:
– Olen päätökseni tehnyt. Moni kentältä on ottanut yhteyttä ja on tietenkin selvää, että puheenjohtajavaaliprosessi nyt käynnistyy. Tässä on jo kahden kuukauden ajan ihmisillä ollut käytännössä mahdollisuus pohtia omia ajatuksiaan tämän asian suhteen. Itse olen oman pohdintani sinä aikana tehnyt ja päättänyt, että olen käytettävissä puheenjohtajavaaleissa.
RKP:n puheenjohtajanvaihdos voi tuoda tullessaan ministerikierrätyksen. Voiko tässä käydä niin, että eurooppa- ja omistajaohjausministerin salkkusi vaihtuukin toiseen ja olisiko se surullista?
– Viihdyn hyvin eurooppa- ja omistajaohjausministerinä, mutta nyt on varmasti ennenaikaista pohtia tulevaa salkkujen osalta. Keskityn nyt tämän työn hoitamiseen.
Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutzin haastattelu on tehty helmikuussa 2024 ja julkaistu ensin 21.3.2024 ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä.
Jutun kuvat: Jetro Stavén