Saksa oli juuri voittanut jalkapallon maailmanmestaruuden. Heinäkuu oli kuuma, melkein koko Suomi vietti kesälomaa.
Brittiläinen bloggaaja, joka käytti nimimerkkiä Brown Moses, oli oivaltanut Syyrian sotaa videoilta tarpeeksi tutkittuaan, että voisi tehdä harrastuksestaan vähän ammattimaisempaa. Hän oli aiemmin kesällä käynnistänyt joukkorahoitushankkeen – ne olivat suosittuja jo silloin.
Oli myöhäinen torstai-iltapäivä. Helsinkiä helli tukala helle.
Noin 1500 kilometriä Helsingistä kaakkoon joku oli käynnistänyt tutkan ja valmisteli laitteistoa. Joku antoi käskyn, toinen laukaisukomennon. 9M38 M1 -ohjus lähti matkaan.
Se lensi alkuun inertiaohjauksella. Puolivälissä matkaa se alkoi hakeutua maaliinsa maalin heijastaman lämpösäteilyn perusteella. Herätesytytin aktivoitui valkosinipunaisen lentokoneen etuosan vasemman yläkulman luona.
Ohjaamo ja bisnesluokka repesivät irti toisistaan.
Kone syöksyi maahan Itä-Ukrainan Hraboven kylässä, joka sijaitsee Torezista pohjoiseen. Joka ikinen lennolla ollut kuoli. Nuorin oli vasta yksivuotias, vanhin 82. Valtaosa matkustajista oli hollantilaisia, 192. Malesialaisia oli 29, australialaisia 27.
Venäjän ohjaileman Donetskin ”kansantasavallan” puolustusministerinä toimi tuohon aikaan eversti Igor Girkin, sotanimeltään Strelkov. Hän ehti julkaista VKontakte-tilillään väitteen, että hänen joukkonsa olivat ampuneet alas Ukrainan asevoimien Antonov-kuljetuskoneen. Girkin kuitenkin poisti päivityksensä pian.
Taivaalta satoi ruumiita, sanoivat paikalliset, kun kymmenet tai jopa sadat toimittajat saapuivat kylään seuraavina päivinä ja viikkoina. Yksi niistä putosi katon läpi Rassypnojen kylässä asuneen mummon keittiöön.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja Venäjän Vladimir Putin puhuivat puhelimessa onnettomuuspäivän iltana. Malesia, turmakoneen kotimaa, ilmoitti jo samana iltana käynnistävänsä tutkinnan. Kansainvälisen onnettomuustutkinnan päävastuun otti Hollanti. Suurin osa uhreistahan oli Hollannin kansalaisia. Hollannin tiedustelupalvelun johtajana toimi tuolloin muuan Dick Schoof -niminen mies.
Bloggaaja ”Brown Moses”, oikealta nimeltään Eliot Higgins ja hänen nettituttunsa ympäri maailmaa ryhtyivät skannaamaan kuvien virtaa. Varsinkin venäjää osaavilla päivät venyivät pitkiksi. Yksi teki 3D-mallinnusta, toinen geopaikantamista eli sijoitti kuvia kartalle, kolmas vertaili koneen riekaleissa olevia jälkiä jo aiemmin tunnettuihin ohjuksien jälkiin, neljäs etsi lisää kuvia.
Sillä ohjushan se oli. Ohjus Buk M1-ohjuslavetista, joka oli tuotu Venäjältä Itä-Ukrainaan vain vähän aiemmin. Ja joka vietiin koneturman jälkeen kiireesti Venäjälle takaisin.
Venäjä yritti keksiä jos jonkinlaisia selityksiä. Se julkaisi väärennettyjä todisteita, keksi omia ”avointen lähteiden tutkijoita”, väitti vanhoja satelliittikuvia uusiksi. Se lahjoi espanjalaismiehen näyttelemään lennonjohtaja ”Carlosia”, jotta mahdollisimman moni uskoisi Ukrainan olevan syyllinen koneturmaan. Salaliittoteoreetikot ympäri maailman saatiin kuvittelemaan, että koko lentoturma oli lavastettu ja taivaalta sataneet ruumiit olivatkin pakastettuja.
Eliot Higginsin joukkorahoitushanke Bellingcat otti tulta. Tai ei – se säkenöi ja roihusi. Ensimmäinen laajempi raportti julkaistiin marraskuussa. Pian raportin tekemiseen yhtenä kuudesta osallistunut suomalainen insinööri Veli-Pekka Kivimäki oli nimi kaikkien huulilla. Tapauksesta muodostui hänelle eräänlainen elämän uudelleenreititys. Avointen lähteiden tiedustelu vei mennessään, ja entisen Nokian-Microsoftin insinöörin nykyinen työpaikka on Suojelupoliisi.
Bellingcatista tuli pian instituutio. He avustivat Hollannin johtamaa virallista onnettomuustutkintaryhmää, joka kävi jopa Suomessa tekemässä ohjuslavetin koelaukaisun. Suomella kun oli käytössään samanlaisia ilmatorjuntaan tarkoitettuja Buk-laitteita ennen kuin niiden tilalle hankittiin NASAMS-järjestelmiä.
Myöhemmin Bellingcat häikäisi vielä monta kertaa. Se selvitti kaksoisagentti Sergei Srkipalin murhaa talvella 2018 yrittäneet Venäjän sotilastiedustelun agentit, bulgarialaisen asekauppiaan Emilian Gebrevin ja oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin murhayritykset, sekä useita muitakin tapauksia.
Igor Girkin jätti tehtävänsä Venäjän ohjaileman Donetskin nukkehallituksen puolustusministerinä jo elokuussa 2014.
Nykyään hän on vankilassa. Hän sai talvella neljän vuoden rangaistuksen ”ääritoiminnan lietsomisesta”. Fundamentalistinen sotilas vaati toistuvasti Venäjän asevoimille parempia toimintaolosuhteita Ukrainassa. Kevätkesän 2023 kapinan aikoihin Girkin tuki Wagnerin ja sen johtajan Jevgeni Prigožinin vaatimuksia.
Venäläisessä internetissä eli runetissa kiertää nykyään vitsi, jossa kolme venäläistä vankia tutustuu. Yksi kysyy toiselta: mistä sinut tuomittiin? Toinen vastaa: minä loukkasin ja halvensin julkisesti sotarikollinen Igor Girkiniä, entä sinä? Toinen vastaa: minä kannatin julkisesti Venäjän sankaria Igor Girkiniä. He kääntyvät kolmannen puoleen ja kysyvät: entä mitä sinä teit? Kolmas vastaa: minä olen Igor Girkin.
Loppuvuodesta 2022 Hollannin johtama erityistuomioistuin tuomitsi poissaolevana tapauksesta kolme ihmistä. Yksi heistä oli Girkin, toinen Girkinin tapaan Venäjän tiedustelulle työskennellyt Sergei Dubinski. Lisäksi tuomittiin vielä ”kansantasavallan” kapinajoukoista ja Venäjän sotilaista muodostetun tiedusteluosaston komentaja, Ukrainan kansalainen Leonid Hartšenko.
Se, ketkä ohjuslavettia käyttivät ja ohjuksen käytännössä laukaisivat, ei ole koskaan selvinnyt.
Helmikuussa 2022 Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan annettuaan ensin keksityn itsenäisyyden Donetskin ja Luhanskin nukketasavalloille. Resupekka-armeijoiden ja kaivostyöläisistä kehkeytyneiden sotalordien aika oli ohi. Naamiot oli riisuttu.
Suomi ja Ruotsi liittyivät Natoon. Hollannin tiedustelupalvelun johtaja, ärhäkkä Dick Schoof, nousi heinäkuun alussa Hollannin pääministeriksi. Hänen edeltäjänsä Mark Rutte nimittäin siirtyy Naton pääsihteeriksi.
Mikään näistä tapahtumista ei kuitenkaan tuo Venäjän ohjusiskun uhreja takaisin. Malaysian Airlinesin turmalentoa MH17 lentäneen lentokapteenin Eugene Choon poika Melvic Choo oli isän kuollessa vasta 13-vuotias.
– Tuntuu siltä, etteivät perheet saa oikeutta. Meidät jätetään ulkopuolelle ja pidetään pimennossa, Melvic Choo sanoi Channel News Asialle.
Kuvassa Melvic Choon takana on valokuva isästä ohjaimissa. Nuorella miehellä on päällään univormu. Hän on nykyään lentoyhtiö Air Asian lentäjä.
