Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron keskustan välikysymykseen sosiaali- ja terveydenhuollon lähipalveluista sekä hyvinvointialueiden rahoituksen turvaamisesta esitti kansanedustaja Minna Reijonen.
Puheenvuorossaan Reijonen lupasi hallituksen ”käärivän hihat ja ryhtyvän hartiavoimin töihin” sille jätetyn sotkun korjaamiseksi. Ensin Reijonen kuitenkin haluaa meidän muistelevan, miten tähän on tultu.
– [Sanna] Marinin (sd.) ja [Annika] Saarikon (kesk.) hallitus johti sote-alaa painostuksella ja pakolla, olipa kyse työskentelystä korona-aikana tai hoitajien työtaistelusta. Ahdinko oli varmasti Marinin hallituksella tiedossa. Alan veto- ja pitovoimaa ei kuitenkaan ratkottu työntekijöitä kuuntelemalla ja työoloja parantamalla. Uudistus tehtiin hallinto edellä. Saatiin uusi hallintotaso ja suuri joukko erittäin hyvin palkattuja johtajia, joista hyvinvointialueiden ylimmät johtajat nauttivat noin seitsemäntoistatuhannen euron kuukausipalkkoja, Reijonen sanoi.
– Moni asiantuntija katsoi, että kolmannes tai jopa neljännes toteutuneesta hyvinvointialueiden määrästä olisi riittänyt, mutta tämä ei välikysymyksen tekijöille – teille, Annika Saarikon keskusta – käynyt, vaan alueita piti saada lisää, kustannuksista välittämättä. Vai olisiko muka mahdollista, että keskusta ei olisi osannut arvioida hyvinvointialueiden kuluja, kun olemassa oleva henkilöstö siirtyy suoraan niiden palkkalistoille, mutta sen lisäksi jokainen – yli kaksikymmentä aluetta – tulee saamaan myös oman hallintonsa?
Sote-uudistuksen tarkoituksena piti olla se, että suomalaiset saavat tarvitsemansa hoidon ja samalla saataisiin hillittyä väestön ikääntymisestä aiheutuvaa kustannuskasvua. Tästä ei Reijosen mukaan voi olla epäselvyyttä yhdelläkään puolueella.
– Keskustan räätälöimän mallin lopputuloksena kuitenkin suurin osa säästöpotentiaalista menetettiin. Hallinto on tarpeettoman raskas, ja tietojärjestelmiä jäi edelleen käyttöön satoja, ellei tuhansia. Näiltä osin piikki oli auki, kaikkialta muualta sitten pitäisi säästää. Eli voidaan sanoa, ettei valittu malli alun alkaenkaan vastannut tarkoitustaan.
– Uudistus oli lähtökohtaisesti myös alibudjetoitu. Valitussa mallissa kunnilla oli motiivi minimoida hyvinvointialueille siirtyvät kustannukset jäljelle jäävien valtionosuuksiensa maksimoimiseksi. Nyt viime hallituksen rahoitusmallin ja -laskelmien tuloksena alueet ovat ahdingossa, kaikki ovat alijäämäisiä ja useampi on aloittanut muutosneuvottelut, Reijonen jatkoi.
Reijosen mukaan pahinta on se, että Sanna Marinin hallitus ei missään vaiheessa asettanut asioita tärkeysjärjestykseen. Kunnianhimosta ei karsittu edes koronapandemian tai Ukrainan sodan aikana.
– Mistään ylimääräisistä menoista ei velkabileissä tingitty. Velat korkoineen jätettiin seuraavan hallituksen ongelmaksi. Korkomenot ovat nyt ensi vuodelle nelinkertaistumassa.
– Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus, jonka suomalaiset valitsivat kantamaan vastuuta ja lopettamaan jatkuvan yli varojemme elämisen tulevien sukupolvien kustannuksella, pyrkii maltillistamaan sote-kustannusten kasvua 1,4 miljardilla verrattuna tilanteeseen, jossa mitään ei tehdä. Eli pyrimme edes jotenkin toteuttamaan sitä sote-uudistuksen taustalla olevaa tarvetta ja alkuperäistä ideaa.
Perussuomalaisten vastaus Annika Saarikolle on Reijosen mukaan selkeä.
– Muistatteko mitä me perussuomalaiset sanoimme teille tässä salissa kaksi vuotta sitten? Sanoimme: jos uudistus johtaa huonompaan tilanteeseen, se kannattaa jättää tekemättä. Sanoimme, että katastrofi uhkaa Suomea teidän sote-uudistuksenne muodossa. Sanoimme, ettei tämä uudistus nopeuta hoitoon ja lääkärille pääsyä. Kyllä te tämän tiesitte.
– Te veitte sen silti läpi väkisin. Vauhdilla ja vimmalla. Viisaus unohtui. Tällä välikysymyksellä te, arvoisa keskusta, syytätte nykyistä hallitusta omasta sote-uudistuksestanne, omasta rahoitusmallistanne ja niihin liittyvistä valuvioista. Silti me yritämme korjata, mitä korjattavissa on. Tämä hallitus tekee kaikkensa, että teidän jättämänne sotku siivotaan, Reijonen jatkoi.