Suomessa on totuttu siihen, että aina löytyy joku muu, joka maksaa laskun. Nyt tämä illuusio on murtumassa.
Hyvinvointivaltio on ollut suomalaisen yhteiskunnan ylpeydenaihe. Koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus ovat rakentaneet meille vakauden, josta moni muu maa voi vain haaveilla. Mutta vuosikymmenten aikana malliin on kertynyt myös toinen piirre: poliittinen lupailu. Jokainen hallitus ja moni kunta ovat lisänneet uusia oikeuksia ja tukia – useimmiten miettimättä, mistä rahat niihin otetaan.
Nyt julkinen talous velkaantuu historiallisen nopeasti. Laskut eivät katoa, ne siirtyvät seuraavalle sukupolvelle. Hyvinvointivaltion suurin uhka ei ole sen vihollinen, vaan sen omat lupaukset.
Hyvinvointivaltion puolustaminen ei tarkoita jatkuvaa paisuttamista. Päinvastoin – sen tulevaisuus riippuu siitä, että keskitymme ydintehtäviin. On huolehdittava, että koulutus on laadukasta, terveydenhuolto toimii ja arki on turvallista. Sen sijaan kunnilla ei ole varaa olla viihdekeskuksia, harrastusten rahoittajia ja loputtomien palvelulupausten jakajia. Toki lapsia ja nuoria on saatava liikkumaan, liikunnan edistäminen ehkäisee ongelmia jotka tuleva yhteiskunnalle monin kertaisesti kalliimmiksi myöhemmin.
Jos kaikki on tärkeää, mikään ei lopulta ole tärkeää.
Meidän on myös muistettava, mistä hyvinvointi syntyy. Ilman yrittäjiä ja yrityksiä ei ole työpaikkoja, verotuloja eikä koko hyvinvointivaltiota. Jokainen uusi lupaus lepää lopulta yritysten luoman taloudellisen perustan varassa. On kohtuutonta vaatia yhä enemmän palveluja, jos samalla vaikeutamme yritysten toimintaedellytyksiä.
Politiikassa on helpointa luvata lisää. Lupaus ei maksa mitään, mutta sen katteettomuus maksaa paljon. Siksi Suomi ei tarvitse enää yhtään uutta toiveiden tynnyriä – se tarvitsee realismia. Meillä ei ole varaa lupauksiin, joita emme voi pitää.
Realismi ei kuitenkaan tarkoita synkkyyttä. Jos uskallamme priorisoida ja sanoa myös ei, voimme varmistaa, että suomalaisilla on jatkossakin hyvinvointivaltio, joka kestää.
Hyvinvointivaltio kaatuu yltäkylläisyyteen nopeammin kuin niukkuuteen – mutta viisailla valinnoilla ja yrittäjyyden tukemisella siitä voi tulla jälleen maailman vahvin turvaverkko.