Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtaja Sami Pakarinen arvostelee suomalaista keskustelua yhteisöveron alentamisesta. Hänen mukaansa verotusta pitäisi tarkastella nykyistä enemmän talouskasvun ja pitkän aikavälin vaikutusten kautta.
Pakarinen kommentoi viestipalvelu X:ssä Helsingin yliopiston julkistalouden professori Roope Uusitalon Suomen Kuvalehdessä julkaistua kirjoitusta. Uusitalo on otsikoinut tekstinsä ”Yhteisöveron alennus on vaalikauden huonoin päätös”.
– Tähän näkemykseen tiivistyy suomalaisen talouspoliittisen keskustelun vaihtoehdottomuus, Pakarinen kirjoittaa.
Hän huomauttaa Suomen talouden polkeneen pitkään paikallaan ja ihmettelee, miksi kasvua vauhdittaviin veroratkaisuihin suhtaudutaan hänen mielestään niin kielteisesti.
– Maassa, jossa talous on polkenut paikallaan lähes 20 vuotta, kasvua vauhdittavia toimia ei pitäisi vieläkään tehdä.
Pakarinen kysyy samalla, miksi taloustieteellisessä keskustelussa ei hänen mielestään tarkastella riittävästi uusinta tutkimuskirjallisuutta verotuksen kasvuvaikutuksista. Hän nostaa erikseen esiin arviot yhteisöveron alentamisen itserahoitusasteesta eli siitä, kuinka suuri osa välittömästä verotulojen menetyksestä voisi palautua julkiselle taloudelle kasvun ja laajemman veropohjan kautta.
– Yhteisöveron alennus ei ole virhe vaan panostus kilpailukykyisempään Suomeen, Pakarinen katsoo.
Pakarinen haluaa katseen Ruotsiin
Pakarisen mukaan veropolitiikan ajattelutapaa pitäisi Suomessa muuttaa Ruotsin suuntaan. Hän puhuu ”suomalaisen talouspolitiikan ruotsalaistamisesta”.
Tällä hän tarkoittaa verotuksen tarkastelemista ensisijaisesti talouskasvun eikä tulonjaon näkökulmasta. Samalla päätöksenteossa pitäisi hänen mukaansa hyväksyä vaikutuksiin liittyvä epävarmuus ja painottaa nykyistä enemmän pitkän aikavälin dynaamisia vaikutuksia.
– Katse dynamiikkaan ja pitkään aikaväliin staattisen ensi vuoden tuijottamisen sijasta, Pakarinen kirjoittaa.
Pakarinen on puolustanut yhteisöveron alentamista aiemminkin. Hänen mukaansa staattiset laskelmat eivät ota huomioon kaikkia mahdollisia investointi-, työllisyys- ja verotulovaikutuksia. Hän on myös esittänyt, että Suomen pitkän aikavälin tavoitteena pitäisi olla nykyistäkin alempi yhteisöverokanta.
Uusitalo on puolestaan suhtautunut hallituksen veronkevennysten kasvuvaikutuksiin selvästi varovaisemmin. Hän on aiemmin arvioinut, ettei kasvua todennäköisesti synny niin paljon, että veronkevennykset maksaisivat itsensä takaisin, ja pitänyt yritysten yhteisöveron sijasta esimerkiksi työn verotusta perustellumpana mahdollisten kevennysten kohteena.
Pakarisen mukaan suhtautuminen kasvua tavoittelevaan veropolitiikkaan on kuitenkin jo muuttumassa. Esimerkiksi ylimpien marginaaliverojen alentamiseen kohdistunut vastustus on hänen mukaansa vähentynyt.
– Asiat muuttuvat hitaasti, mutta onneksi oikeaan suuntaan, Pakarinen toteaa.