Suomen järvet ja pohjavedet ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa tilassa, mutta jokien ja rannikkovesien tila jää selvästi heikommaksi. Vesien tila on pysynyt pääosin ennallaan verrattuna edelliseen vuoden 2019 arvioon.
Lupa- ja valvontaviraston ja ympäristöministeriön alustavan arvion mukaan järvistä 79 prosenttia on ekologiselta tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Joista vastaava osuus on 55 prosenttia.
Rannikkovesien tilanne on selvästi heikompi. Rannikkovesimuodostumista vain kuusi prosenttia on hyvässä tilassa. Valtaosa rannikkovesistä on tyydyttävässä tai välttävässä tilassa.
Arviossa on mukana lähes 7 000 pintavesimuodostumaa, kuten järviä, jokia ja rannikkovesiä. Luokittelu perustuu pääosin vuosien 2017–2023 seuranta-aineistoihin.
Järvistä 16 prosenttia on tyydyttävässä, neljä prosenttia välttävässä ja 0,7 prosenttia huonossa tilassa. Joista 32 prosenttia on tyydyttävässä, 12 prosenttia välttävässä ja yksi prosentti huonossa tilassa.
Rannikkovesistä 62 prosenttia on tyydyttävässä, 28 prosenttia välttävässä ja kolme prosenttia huonossa tilassa.
Pintavesien ekologinen tila on muuttunut 260 vesimuodostumassa eli noin neljässä prosentissa kaikista arvioiduista kohteista. Noin puolessa näistä tila on parantunut ja puolessa heikentynyt. Luokittelujärjestelmän muutosten vuoksi tilaluokka on muuttunut lisäksi 1 780 vesimuodostumassa.
Hyvään ekologiseen tilaan on noussut esimerkiksi Pohjois-Savossa sijaitseva Onkivesi. Sen valuma-alueella on vähennetty kuormitusta pitkäjänteisesti, mikä on hillinnyt rehevöitymistä myös muissa alueen järvissä.
Etelä-Karjalassa Hiitolanjoen tila on parantunut tyydyttävästä hyvään. Viraston mukaan tähän ovat vaikuttaneet patojen poistot, koskikunnostukset ja niiden seurauksena kasvaneet lohikalojen poikastiheydet.
Rannikkovesien ekologinen tila on pysynyt jokseenkin ennallaan. Hyvä tila on saavutettu muun muassa Selkämeren ulommilla rannikkovesillä Merikarvian ja Porin edustalla sekä Merenkurkussa Östra Gloppetissa. Selkämeren rannikon vesien tila on kuitenkin laskenut hyvästä tyydyttävään.
Vesistä löytyy yhä haitta-aineita
Pintavesien kemiallinen tila on edelleen huono kaikissa vesistöissä. Syynä on muun muassa bromattujen difenyylieetterien eli PBDE-yhdisteiden esiintyminen kaikissa vesistöissä. Niitä on aiemmin käytetty palonestoaineina esimerkiksi sammutusvaahdoissa.
PBDE-yhdisteet ovat pysyviä ja haitallisia aineita. Ne leviävät laajalle ja kertyvät ravintoketjuun. Kalojen elohopeapitoisuus ylittää raja-arvon noin puolessa vesistöistä. Joissakin vesistöissä on mitattu raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia myös esimerkiksi nikkelistä, kadmiumista ja PFOS-yhdisteestä.
Pohjavesien tila on säilynyt pääosin hyvänä. Suomessa on yli 4 500 pohjavesialuetta, joista 97 prosenttia on hyvässä kemiallisessa tilassa. Pohjavesialueista 11 prosenttia on riskialueita, joilla ihmistoiminta uhkaa pohjaveden laatua.
Huonossa kemiallisessa tilassa on kolme prosenttia pohjavesialueista. Määrä on kasvanut 35 pohjavesialueella. Kasvu johtuu viraston mukaan pääosin luokittelujärjestelmän muutoksesta.
Merkittävä pohjavesien tilaa heikentävä tekijä on tiesuolauksesta aiheutuva korkea kloridipitoisuus. Toisaalta vesienhoidon toimilla on saatu parannettua useiden pohjavesialueiden tilaa muun muassa Pirkanmaalla, Pohjois-Karjalassa, Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa.
Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa ja säilyttää vesien ja meren vähintään hyvä tila. Nyt julkaistu luokittelutulos on alustava. Arvio sisältyy vuosien 2028–2033 alueellisiin vesienhoitosuunnitelmiin.
Suunnitelmissa esitetään toimia vesien tilan parantamiseksi. Ehdotuksista kerätään palautetta 1. joulukuuta 2026 ja 31. toukokuuta 2027 välisenä aikana. Valtioneuvoston on määrä päättää vesienhoitosuunnitelmista joulukuussa 2027.