Virolainen pitkän linjan ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttaja, historioitsija ja kansanedustaja Eerik-Niiles Kross toteaa Facebook-kirjoituksessaan Suomen ja Viron olevan yksimielisempiä kuin koskaan aiemmin.
– Muutama viikko sitten kävimme ulkoasiainvaliokunnan työvierailulla Suomessa, jossa kaikissa tapaamisissa tuli todettua Viron ja Suomen läheiset, veljelliset ja ystävälliset suhteet, sanoo Kross ja jatkaa:
– Ehkä ensimmäistä kertaa viikinkiajan jälkeen Suomi ja Viro eivät ole viimein ainoastaan suurimmassa osassa asioita yhtä mieltä, vaan myös vapaat ja kykeneväiset toimimaan yhdessä.
Kross muistelee tapaamista tasavallan presidentti Alexander Stubbin kanssa.
– Kun me ulkoasianvaliokunnan kanssa Helsingissä olimme kahvilla presidentti Stubbin luona, ja kadehdimme heimoveljiemme presidenttiä, sanoi hän muun muassa: NB8 (eli kahdeksan Pohjoismaiden ja Baltian maata) on vahvempi brändi kuin Pohjola. Meidän tulee sitä yhdessä rakentaa ja vahvistaa. Se on Suomen ja Viron eduksi.
Kross painottaa Stubbin olevan oikeassa.
– Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1918 Suomi ja Viro ovat lähes täysin yksimielisiä turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta, taloudellisista eduista ja yhteistyön tärkeydestä olemassaolon kannalta.
Viron ja Suomen suhteiden vaikeat ajat
Kross muistuttaa, että Virossa on historiallisesti pidetty virolaisuuden selviämisen kannalta keskeisenä läheisiä suhteita Suomeen.
– Kun Viro ja Suomi vapaussotiensa jälkeen lähes samanaikaisesti varmistivat itsenäisyytensä Tarton rauhassa, tuntui, että veljeskansat voisivat nyt ainoastaan lähentyä. Viron kiitollisuudenvelka Suomen tuesta vapaussodassamme oli suuri. Kansojen välinen ystävyys pitkäaikaista ja itsestään selvää. Silti historialla oli antaa meille haasteita seuraavaksi sadaksi vuodeksi.
Viro taipui Neuvostoliiton uhkavaatimuksiin vuosina 1939–1940 ja tuloksena oli puoli vuosisataa jatkunut miehitysaika. Viron vapaussotaan osallistuneen lähes 4000 suomalaisvapaaehtoisen jättämää kiitollisuudenvelkaa ei Viron tasavalta ehtinyt maksaa.
– Jatkosodan virolaisvapaaehtoiset maksoivat kiitollisuudenvelan niin hyvin kuin kykenivät. Suomen armeijassa soti 3500 virolaista, joista 800 merivoimissa. Se oli muuten noin 10 prosenttia Suomen merivoimien miesvahvuudesta, huomauttaa Kross ja jatkaa:
– Virolaisista muodostettu Jalkaväkirykmentti 200 (JR 200), legendaarinen Suomen-poikien yksikkö, voi olla yksi niistä virolais-suomalaisen historian vähäisistä seikoista, joista molemmat kansat ovat ja voivat edelleen olla kiitollisia ja ylpeitä.
Seuraavat lähes puoli vuosisataa olivat veljeskansat lähes eristyksissä toisistaan. Vaikka vuodesta 1965 laivayhteys palautettiin, oli se silti venäläisten sanelemaa ja rajoittamaa.
– Tämän läpimurron teki mahdolliseksi presidentti [Urho] Kekkosen vierailu Viroon, jossa hän puhui Viron kommunistijohtajille parempaa viroa kuin monikaan näistä itse.
”Vaikeat ajat ovat menneisyyttä”
Kross toteaa, että monet Viron itsenäisyysliikkeen toimijat ”manasivat 1980-luvulla Suomen varovaisuutta Viron vapauspyrkimysten tukemisessa” ja ”’suomettuneisuudesta’ puhuttiin halveksien”.
– Mutta Viron itsenäistymiskyvyn säilymistä olisi mahdotonta kuvitella ilman Suomen televisiota, läheisyyttä, suomalaisten päivittäistä tukea ja henkilökohtaisia ystävyyssuhteita yli lahden.
Viro liittyi nopeasti Natoon ja Euroopan unioniin, mutta Suomi valitsi ”ensi alkuun varovaisemman linjan”.
– Suhteet olivat hyvät, mutta tietty vieroksuminen jatkui. Virolle tuntui ajoittain, ettei se enää Nato-maana tarvitse Suomea. Suomesta taas virolaiset perusteetta haastoivat riitaa venäläisten kanssa. Molemmat erehtyivät.
Krossin mukaan ”nyt tämä kaikki on menneisyyttä”.
– Venäläisten hyökkäys Ukrainan vuonna 2022 teki asiat selviksi molemmilla puolin lahtea. Suomi liittyi Natoon ja Viro unohti egoisminsa.
Suomen virolaisten ja Viron suomalaisten hyödyntäminen maanpuolustuksessa
Kross painottaa, että tavanomaisen heimo- ja ystävyystoiminnan vahvistamisen lisäksi olisi suhteissa tarvetta ”uudelle vauhdille”.
– Mielestäni Viron ja Suomen tulisi merkitsevästi tiivistää keskinäistä puolustusyhteistyötä juuri käytännön tasolla. Sopimukset toimivat, kun kansat ja armeijat toimisivat yhdessä myös ilmankin sopimusta.
Kross huomauttaa, että Suomessa asuu noin 70 000 virolaista, joilla on molempien maiden kansalaisuuksia. Hänen mukaansa Suomessa täysi-ikäistyy 200–400 virolaista nuorta miestä vuosittain.
Nämä ovat joko asevelvollisia Suomessa tai Virossa. Lisäksi tuhannet virolaiset reserviläiset käyvät kertaamassa Virossa. Suomen armeijassa palvelee oletettavasti sata virolaista varusmiestä.
– Näitä varten meillä tulisi olla yhteinen suunnitelma, jota olisi hätätilannetta varten harjoiteltu. Jos Viro joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja tuhannet Suomen virolaiset olisivat tulossa puolustamaan maataan. Kuinka se onnistuu? Nykyisen järjestelmän mukaan jokainen pärjätköön itse. Mutta jos laivaliikennettä ei ole? Sama pätee Virossa olevien suomalaisten suhteen.
Krossin mukaan hän on keskustellut Suomessa olevien virolaisten reserviupseerien kanssa, jotka pohtivat parempaa järjestäytymismahdollisuutta.
”Suomen-poikien rykmentti ja Pohjan pojat voitaisiin palauttaa”
Koska yksimielisyys molemmilla puolin Suomenlahtea on vahvempaa kuin koskaan ennen, voisi Krossin mukaan mallia ottaa historiasta. Hän painottaa kyse olevan hänen omasta henkilökohtaisesta ajatuksestaan.
– Virolaiset reserviläiset voisivat virolais-suomalaisen yhteistyön puitteissa saada sodanajan sijoituksensa uudessa JR 200:ssa, ehdottaa Kross ja jatkaa:
– Virolaisten yksikköä voitaisiin kouluttaa niin Suomen kuin Viron määräysten mukaisesti. Ammattiupseerit voisivat olla molemmista maista ja yksikköä voisi tarvittaessa käyttää yhteispäätöksellä joko Suomen tai Viron vapauden puolustamiseen. Sodan aikana suurin osa Viron logistiikasta kulkisi Suomen kautta. Sitä voisi tukea virolaisten yksikkö, jottei Suomea rasitettaisi ja niin edelleen.
Kross ehdottaa, että yksikköön voisi ottaa myös motivoituneita suomalaisia varusmiehiä.
– Se ei vaadi erillistä rakennetta: se olisi Suomen asepalvelujärjestelmää rikastava osa, joka loisi henkilökohtaisia siteitä.
Virossa taas tulisi perustaa Pohjan Poikien pataljoona, joka oli I Suomalaisen Vapaajoukon ohella toinen Viron vapaussotaan osallistuneista suomalaisyksiköistä.
– Tällä hetkellä Viron suomalaiset joutuvat liittymään kannattajajäseninä [suojeluskuntajärjestö] Kaitseliittoon eivätkä saa virallisesti edes kantaa asetta. Viron puolustusministeriö on kuulemma poistamassa tällaisia esteitä. Toivottavasti nopeasti.