Suomessa kaupungistuminen alkoi verrattain myöhään ja se pääsi kunnolla vauhtiin vasta sotien jälkeen. Se on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Essi Eerolan mukaan yksi syy Suomen asuntomarkkinoiden eriytymiselle. Kaksi muuta syytä löytyy hitaudesta. Suomessa väestönkasvu ja talouskasvu on hidasta.
– On kansainvälinen ilmiö, että asumiskustannukset nousevat isoissa kaupungeissa. Siinä suhteessa Suomi ei ole poikkeuksellinen. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen tilanne on poikkeuksellinen siinä suhteessa, että meillä on alueita, joilla asuntojen arvo nousee ja alueita, joilla asuntojen arvo laskee systemaattisesti, Eerola sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
Suomen hidas kaupungistuminen on näkynyt asuntojenkin hinnoissa aina 2010-luvulla asti, mutta 2010-luvun aikana asuntojen hintojen alueelliset erot ovat kasvaneet. Tämä selviää Pellervon taloustutkimuksen vuonna 2020 tekemästä ennusteesta ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen raportista, jonka ovat tehneet Essi Eerola, Teemu Lyytikäinen ja Tuuli Vanhapelto.
Pellervon taloustutkimuksen tekemässä ennusteesta selviää, että Suomen 295 kunnasta vain 40 väestö kasvaa vuoteen 2040 mennessä. Maakuntatasolla vain neljä maakuntaa kasvaa: Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa.
Onko mahdollista, että Suomessa on tulevaisuudessa vain muutama alue, jotka kasvavat ja muu Suomi autioituu?
– Sellainen kehitys on mahdollinen. On vaikea ennustaa, miten asuntomarkkinoilla tulee seuraavan muutaman vuoden aikajänteellä tapahtumaan. Mutta Suomen väestö ikääntyy eikä näytä siltä, että väestönkasvu toipuisi, niin kyllä se on ihan mahdollinen skenaario, Eerola sanoo.
Asuntojen hinnat ovat koronan myötä lähteneet nousuun, mutta asuntomarkkinoiden eriytyneisyys näkyi myös niissä. Koronan aikana kasvu pääkaupunkiseudulla oli reilut viisi prosenttia, kun muualla Suomessa kasvua oli reippaat kaksi prosenttia.
Asuntomarkkinoilla on vaikutusta myös työvoimaan ja työvoiman liikkuvuuteen. Jos Pohjois-Savosta haluaa muuttaa työn perässä pääkaupunkiseudulle, niin kavuttava mäki on varsin jyrkkä.
Pohjoissavolaisessa kunnassa, joka sijaitsee 80 kilometrin päässä Kuopiosta omakotitalon markkinointiaika on keskimäärin 89 vuorokautta neliöhinnan ollessa 836 euroa neliöltä. Lohjalla markkinointiaika on 22 vuorokautta ja neliöhinnan keskiarvo omakotitaloissa on 1975 euroa neliöltä.
Eerolan, Lyytikäisen ja Vanhapellon raportin mukaan yhtenä tuloksena oli, että omaa asuntoa ei myydä, jos asuntoa myytäessä tehdään tappiota. Tämä ei vaikuta työvoiman liikkuvuuteen ainakaan positiivisesti. Ylläoleva esimerkki osoittaa, kuinka neliöhinta kasvutappio kunnasta kasvuvoittoiselle alueelle saattaa olla yli kaksinkertainen.
– On iso periaatteellinen kysymys, pitääkö julkisen vallan puuttua tällaiseen tilanteeseen. Mielestäni omistusasunnon ostamiseen kuuluu aina riskejä ja on epäselvää millä kriteereillä ja kenen muuttamista tuettaisiin. Sen sijaan varainsiirtoverotuksen poistaminen voisi olla yksi keinoista, joka helpottaisi liikkumista ja vähentäisi kustannusta muuttaa paikkakunnalta toiselle, Eerola sanoo.
Eerolan, Lyytikäisen ja Vanhapellon tekemästä raportista ilmeni myös se, että korkeakoulutetut suosivat alueita, jotka ovat muuttovoittoisia. Korkeakoulutetut pienituloiset saavat tutkimusten mukaan myös helpommin lainaa kuin vain toisen asteen suorittaneet. Eerolan mukaan tutkimukset osoittavat, että hyvätuloisten ja korkeakoulutettujen mukana myös palvelut keskittyvät näiden suosimille alueille, joka lisää paitsi alueellisia eroja myös työmarkkina-alueen sisäisiä eroja.
Suomessa asuntomarkkinoiden alueellista eriytymiskehitystä pyritään taklaamaan ensisijaisesti kunnallisilla toimilla. Valtiovalta on pyrkinyt rajaamaan ja tuomaan erilaisia reunaehtoja kunnille, joilla se voisi ehkäistä alueellista eriytymistä, mutta kehitystä on vaikea pysäyttää niin keskitetyillä valtiollisilla toimilla kuin kunnallisillakaan toimilla.
Eerolan mukaan kaikki kaupungit eivät voi olla yhtä toimintakykyisiä ja palvelut on helpompi järjestää, kun pienellä alueella asuu paljon ihmisiä. Tiettyyn rajaan asti tämä on Suomessakin jo hyväksytty.
– Kilpailu ei ole enää niinkään Suomen sisäistä, vaan kasvukeskukset kilpailevat muiden pohjoismaisten kaupunkien kanssa tänne tulevista yrityksistä ja korkeakoulutetuista ihmisistä.