Suomen tietotoimiston taru uutisjournalismin tuottajana loppunee ensi vuoden alkupuolella. Silloin päättyvät muutosneuvotteluissa potkut saavien työsuhteet.
STT on merkittävä, luotettava ja monipuolinen kansallinen uutistoimisto. Muu media ja median kuluttajat tulevat kaipaamaan sitä.
Tappajaksi on tuomittu Sanoma Oy, kun se lopetti omistamansa tappiollisen yhtiön palveluiden käytön. Vähemmillä raipoilla ovat selvinneet STT:n entiset omistajat, jotka luopuivat aiemmin yhtiön osakkeista ja palveluista.
Kollega tokaisi neljännesvuosisata sitten, että mediayhtiöiden ratkaisuissa journalismi on järjestelyiden häntiä. Kun osakkeet vaihtavat omistajia, toimitukset pannaan niiden perusteella uuteen asentoon.
STT jauhautui muutoksen myllynkivissä vuosikymmeniä. Se on median murroksen viimeisin uhri.
Sotien jälkeen 1990-luvulle saakka lehdistö voi hyvin. Lehdet tunnustivat poliittista väriä ja taistelivat kiivaasti maakunnissa puolueidensa ja levikkiensä puolesta.
Helsingin, muiden maakuntien ja maailman tapahtumat jätettiin STT:lle. Se kertoi politiikan ja talouden tapahtumista keskustan Savon Sanomiin, kokoomuksen Karjalaiseen ja kansandemokraattien Kansan Tahtoon.
Takavuosina ivailtiin, että kaupallisen median toimittajan ensimmäinen kysymys oli: onko STT paikalla. Sitten udeltiin juomien perään. STT pelasti monta toimitusta, kun toimittaja laiskuuden, juopumuksen tai ammattitaidon puutteen vuoksi oli kykenemätön tekemään juttua.
Tietotoimisto oli myös median postilaatikko. Silloin kannanotot ja muut tiedotteet vietiin STT:lle, joka toimitti ne toimituksiin ympäri maata.
Muutos alkoi 1970-luvulla. Lehdet irtautuivat puolueista, vahvistivat toimituksiaan Helsingissä ja ryhtyivät tekemään yhteistyötä. STT sai sitoutumattomista lehdistä ja maakuntalehtien Helsingin toimituksista kilpailijoita.
Isojako ja uusi tekniikka ovat olleet STT:n tuhoksi. Puolueet ja maakuntien ihmiset vaihtoivat osakkeittaan käteiseksi ja mersuiksi, ja kakkoslehdet käytännössä kuolivat pois.
Erityisesti Sanoma Oy ja Keskisuomalainen ovat haalineet suuria maakuntalehtiä. Sanomat omistaa Aamulehden ja Satakunnan Kansa-Länsi Suomen. Keskisuomalaisen leiriin kuuluvat Savon Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat ja Karjalainen. Pohjoisessa valtaa pitää Kaleva.
Suomen tietotoimisto on ollut kansallinen uutistoimisto, joka on joskus mielletty myös valtiolliseksi. Sitä se ei ole.
Toinen vääristymä on käsitys, ettei STT:oa voi korvata. Arvioon sisältyy sanomaton väite, että muu media ei pysty tasapuoliseen journalismiin. Moite kajoaa suoraan ammattitaitoon.
Tiedotusopin dosentti Heikki Hellman arveli, että STT pitää perustaa uudestaan. Kuka sen sitten perustaisi, median uudet omistajat?
Valtiollinen tietotoimisto olisi kummajainen. Siitä tulisi Yleisradion rinnalle toinen verovaroilla toimiva kaupallisen median kilpailija.
STT pysyi hengissä niin kauan kuin omistajat ja asiakkaat tarvitsivat sitä. Koska mediassa on kyse liiketoiminnasta, STT:lle on helppo hahmotella seuraajia.
Sanoman ja Keskisuomalaisen lehdillä on riittävät voimavarat ja ammattitaito. Asiakkaat löytyisivät omasta konsernista.
Keskisuomalaisella on jo ”uutistoimisto” Uutissuomalainen. Nähtäväksi jää, miten Sanomien omien juttujen jakaminen kehittyy lehtiperheen sisällä.
Toimittajien ammattitaidosta STT:n seuraajan perustaminen ei jää kiinni. Olennaista on se, kuinka hyvin uutistoimisto sopii mediayhtiön ja sen omistajien liikeideaan. Asiaa olisi.
