Valtakunnansovittelija Minna Helle kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan, että vuosi 2016 jää työmarkkinapolitiikan historiaan. Hänen mukaansa raastavan prosessin jälkeen syntyi kilpailukykysopimus, ”jonka taustalla oli voimakasta työmarkkinapoliittisen ja poliittisen päätöksenteon välistä voimanmittelöä”.
Samaan aikaan muun muassa Metsäteollisuus päätti erkaantua Elinkeinoelämän Keskusliitosta EK:sta, SAK:n ja STTK:n yhdistymishanke kariutui ja keskusjärjestöjen rooli muuttui EK:n tehtyä sääntömuutoksen, jonka seurauksena palkoista ja työehdoista neuvottelevat jatkossa ainoastaan liitot. Taloustilanne jatkui huonona ja työttömyys piinasi.
– Voisi kuvitella, että kuvatunlaisena työmarkkinavuonna työriitoja olisi paljon ja valtakunnansovittelijan toimiston ovi kävisi tuhkatiheään. Toisin kuitenkin kävi. Sovittelijan toimiston tilastot sisältävät todellisen yllätyksen: työriitoja oli viime vuonna vain yksi ja sekin ratkesi sovinnollisesti osapuolten kesken ennen työtaistelu-uhan toteutumista, Minna Helle kirjoittaa.
Sovittelijan mukaan tämä oli nykyisen sovittelujärjestelmän 55-vuotisen historian tilastoennätys. Edellinen oli vuosilta 2006 ja 2004, joina kumpanakin tilastoitiin neljä soviteltua työriitaa. Vuonna 2015 sovittelussa oli kahdeksan työriitaa, joista suurin osa ratkesi vasta työtaistelutoimien alkamisen jälkeen.
– Mistä tämä kertoo? Yksinkertaisin selitys liittyy työmarkkinaneuvottelujen toteutustapaan. Valtaosa sopimuksista neuvoteltiin kilpailukykysopimuksen mukaisesti. Tämä jätti vain vähän tilaa alakohtaisten ongelmien nostamiselle pöytään. Palkoista ei tarvinnut neuvotella, koska keskitetysti oli sovittu palkkojen nollalinjasta. Tämä selittää paljon, mutta ei ihan kaikkea, valtakunnansovittelija toteaa.
– Rauhanomaisesti hoidetuista neuvotteluista on syytä nostaa työmarkkinajärjestöille hattua. Kun eletään huonossa taloussuhdanteessa, ei työrauhahäiriöihin ole sitäkään vähää varaa kuin muutoin. Parhaat ratkaisut syntyvät sopimalla silloinkin, kun tilanne on erityisen vaikea. Tilastoennätys antaakin tukea myös toiselle selitykselle: haastava taloustilanne, työttömyys ja kamppailu rakennemuutosten ja kilpailun kiristymisen kanssa on otettu tosissaan ja työmarkkinaosapuolet ovat vaikeuksista huolimatta nähneet, että paras tapa mennä eteenpäin on sopien, ei riitelemällä.
Liikaan tyytyväisyyteen ei Minna Helteen mukaan ole varaa. Tilastot eivät kerro työtaisteluiden kokonaismäärää.
– Valtaosa työtaisteluista ja niiden uhkista syntyy yleensä sopimusten voimassa ollessa erilaisina ulosmarsseina. Näistä työtaisteluista ei tarvitse ilmoittaa valtakunnansovittelijalle eivätkä ne kuulu sovittelun piiriin. Ne eivät siten näy sovittelijan tilastoissa. Tilastokeskus tilastoi kaikki työtaistelut ja niiden uhat. Viime vuoden tilastot julkistetaan keväämmällä. Vertailun vuoksi: vuonna 2015 työtaisteluita tilastoitiin 163, kun sovittelussa oli kahdeksan työtaistelu-uhkaan johtanutta tilannetta.
