Yksi heistä ennustaa Venäjälle uhkaavaa katastrofia, paniikkia ja kaikkien pääteiden täydellistä romahdusta, siteeraa brittiläinen historioitsija Chris Owen X:ssä venäläisiä sotabloggaajia.
– Krimillä ukrainalaiset droonit lentävät vapaasti pääteiden yllä. Tällä hetkellä ne on ohjelmoitu kohdistamaan iskuja polttoainerekkoihin ja erilaisiin sotilaskohteisiin.
– Mutta kun droonien määrä kasvaa merkittävästi, kohdevalikoimaa voidaan laajentaa kattamaan mitä tahansa, ja sitten droonit alkavat hyökätä henkilöautoihin tai esimerkiksi GAZeihin [kevyisiin kuorma-autoihin].
”Ei ole vaikea arvata, miten tämä päättyy: paniikkiin ja kaikkien pääteiden täydelliseen romahdukseen”, bloggaaja summaa.
Toinen sotabloggaaja Kirill Fedorov puolestaan korostaa ukrainalaisen droonikomentaja Robert Brovdin lausuntoa, jonka mukaan Ukraina pyrkii ”Krimin täydelliseen saartoon ja niemimaan eristämiseen Venäjästä”.
– Vaikka hän puhuu vain sotilashenkilöstöstä länsimaista lehdistöä varten, on selvää, että ukrainalaiset pyrkivät kaikkien Krimin asukkaiden täydelliseen saartoon. Nykyään maa, jolla ei ole laivastoa tai ilmavoimia, toteuttaa tätä jo tehokkaasti, Fedorov kommentoi.
Hän toteaa, että Krimin ilmapuolustusta vastaan on käyty sotaa useiden kuukausien ajan – ilmapuolustusjärjestelmiä ja tutkia vastaan (kukapa olisi voinut ajatellakaan). Seuraavaksi katkaistiin maakäytävä ja vaurioitettiin siltoja, mikä jo osoittaa polttoainepulan.
– Kannattaa miettiä, kohdistuvatko ensimmäiset [ukrainalaiset] ballististen ohjusten iskut todella Moskovaan, kuten ukrainalaiset niin usein väittävät, eivätkä esimerkiksi Krimin siltaan, joka on viimeinen valtatie.
Fedorovin mukaan ”nämä ohjukset muuten laukaistaan Euroopan maiden ansiosta, jotka eivät erityisesti peittele osallisuuttaan.
– Mutta julkaisemme heidän osoitteensa vastauksena. Ehkä joku paskoo heidän ovelleen, ja he saavat tietää.
– Vuonna 2026 sota on vihdoin siirtynyt juoksuhaudoista taivaalle ja selkään iskuaseiden muodossa. Voittaja ei ole se, joka valtaa eniten metsäplantaaseja, vaan se, joka pystyy laukaisemaan droonin, kranaatin tai ohjuksen kauemmas, tarkemmin ja ennen kaikkea suuremmilla määrillä.
Fedorov tunnustaa, että kaikki nämä Ukrainan menestykset eivät ole saavutettu yksinomaan Naton päämajassa.
– Koska muistatko, kuinka monta miehittämätöntä venettä ja torjuntalennokkia Venäjän armeijalla on Krimin puolustamiseksi? Ja se, mitä Krimille tapahtuu, voisi tapahtua rajakaupungeille [Venäjän sisällä], koska aseiden määrä vain kasvaa länsimaisen rahoituksen ja sotilasteollisuuskompleksin ansiosta.
Uhka koko Venäjän sotilaslogistiikkajärjestelmälle
Juri Barantshik analysoi Ukrainan strategiaa, jota hän pitää uhkana koko Venäjän sotilaslogistiikkajärjestelmälle Etelä-Ukrainassa. Hän ehdottaa vastastrategiaa.
– Brovdi puhuu yrityksestä muuttaa Krim logistisesti ongelmalliseksi sotilasalueeksi, jonka ylläpito vaatii yhä enemmän resursseja Venäjältä. Päätavoitteena on R-280 Novorossija-valtatie, joka kulkee Mariupolin, Berdjanskin ja Melitopolin läpi. Brovdin mukaan liikennemäärä tällä valtatiellä on jo vähentynyt yli kahdella kolmasosalla, ja kuukauden kuluessa Ukraina odottaa saavansa tosiasiallisen hallinnan sen käytöstä.
Barantshikin mukaan sotilasteknisestä näkökulmasta Kiovan suunnitelma on ymmärrettävä.
– Jos aiemmin painopiste oli Mustanmeren laivaston alusten tuhoamisessa, lentokenttien ja ilmapuolustusjärjestelmien iskuissa, nyt päätavoitteena on logistiikka. Kiova laskee yhä vähemmän laajamittaisen hyökkäyksen varaan ja yhä enemmän panostaa Venäjän huoltojärjestelmän kaukotuhoamiseen. Sen tehtävänä ei ole tuhota itse joukkoja, vaan luoda olosuhteet, joissa joukot menettävät kyvyn toimia tehokkaasti.
Barantshik kysyy, voivatko Ukrainan asevoimat vaikeuttaa entisestään liikennettä Novorossija-valtatiellä?
– Kyllä voivat. Kuinka paljon tarkalleen ottaen riippuu vastatoimistamme drooni-ilmapuolustuksen muodossa. Mutta ei vain siitä. Jos Brovdin strategia onnistuu ja Krimistä tulee todella krooninen ongelma, Moskovalle kysymys ei ole enää Krimin ongelmasta. Siitä tulee kysymys koko eteläisen logistiikkajärjestelmän turvallisuudesta.
Barantshikin mukaan sotien historia osoittaa, että valtiot harvoin rajoittuvat passiiviseen viestintäyhteyksien puolustamiseen.
– Kun vihollinen alkaa järjestelmällisesti häiritä tarvikekuljetuksia, vastaus ei yleensä ole vain reittien vahvistaminen, vaan myös itse uhkan lähteen eliminointi. Nykyoloissa tämä tarkoittaa iskuja vihollisen tiedustelulinjaan – satelliittitiedusteluun, tietojenkäsittelykeskuksiin, viestintäsolmuihin, miehittämättömien ilma-alusten ohjauspisteisiin ja kaikkeen infrastruktuuriin, joka mahdollistaa logistiikan jatkuvan seurannan.
Sotabloggaaja tunnustaa, että ”tietenkin kaikki tämä ei ole käytettävissämme teknisistä tai poliittisista syistä”.
– Esimerkiksi samassa haastattelussa todetaan, että Ukrainan komento käsittelee päivittäin 10–12 teratavua dataa ja rakentaa päätöksentekojärjestelmää miehittämättömien ilma-alusten, automaation ja tekoälyn elementtien ympärille. Eli meidän pitäisi aloittaa Palantirin päämajan pommittaminen. Mitä ei tietenkään tapahdu. Mutta miksi emme ”tyrmää aivoja” edes Ukrainan omalla alueella, mukaan lukien Brovdi – on vaikea selittää, Barantshik uumoilee.
– Jos R-280-valtatie ja muut viestintäyhteydet osoittautuvat jatkuvan tuhon vyöhykkeeksi, kyse ei ehkä ole niinkään tien puolustamisesta kuin rintaman ja kriittisten huoltoreittien välisen tilan syventämisestä. Eli meidän on laajennettava puskurivyöhykettä ja samanaikaisesti kyllästettävä se vastatoimilla, hän jatkaa.
Barantshikin mukaan Krimin eristäminen Brovdin odottamassa mielessä on mahdotonta.
– Mutta he voivat vaikeuttaa logistiikkaamme Krimillä ja Mustanmeren alueella.vSiihen määrin kuin sallimme sen. Tarvitsemme tutkia, tarvitsemme torjuntalennokkeja, meidän on laajennettava puskurivyöhykettä ja fyysisesti eliminoitava ne Ukrainan armeijan asiantuntijat, jotka aiheuttavat meille ongelman. Ja myös laajennettava Ukrainan logistiikan tuhoamiskäytäntöä. Jokaista veturiamme tai kuorma-autoamme kohden pitäisi polttaa 10 ukrainalaista. Sen pitäisi olla paljon pahempaa viholliselle kuin meille.