Nopeiden digisisältöjen selailu kännykällä muokkaa aivoja ajan mittaan, kun käyttö on runsasta.
– Se pirstoo keskittymistä, koska se houkuttelee vaihtamaan tarkkaavuuden kohdetta tuon tuostakin, kuvaa professori, kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi Verkkouutisille.
Aivot myös kuormittuvat, koska informaatiota tulee liikaa sekä kuulo- että näköaistin kautta. Lapsille tämä on erityisen haitallista, sillä heillä aivojen kehitys on kesken. Vasta 25-vuotiaalla aivot ovat saavuttaneet lopullisen toimintakykynsä. Viimeisinä kehittyvät etuotsalohkot, jotka ovat kuin aivojen lennonjohto: ne säätelevät toimintaa ja tunteita.
– Aivohäly vaikuttaa lapsilla etenkin aivoalueille, jotka ovat vasta kehittymässä. Lyhytjänteisyys ja reaktiivisuus lisääntyvät, tunnesäätely vaikeutuu. Ja juuri näin on jo tapahtunut lasten ja nuorten, osittain aikuistenkin osalta, Sajaniemi toteaa.
Hänen mukaansa Tiktok on malliesimerkki haitallisesta sovelluksesta.
– Tiktokin algoritmit tarjoavat sisältöjä tykkäysten mukaan, ja ne voivat olla hurjia ja kehitystä vaarantavia. Se on sitä aivotonta käyttöä, kuten jotkut lapset sanovat. Skrollataan ja skrollataan, ja se on tosi koukuttavaa, Sajaniemi kuvaa.
Hyödyllisiin sovelluksiin Sajaniemi lukee vaikkapa Duolingon, jonka avulla voi opiskella kieliä.
Pitkäjänteisyys tuo toisenlaisia onnistumisen kokemuksia
Nettisisältöihin koukuttumisessa keskeinen rooli on dopamiinilla. Se on keskushermoston välittäjäaine, joka aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden käsittelyyn.
Lyhyiden kännykkävideoiden katselu aktivoi Nina Sajaniemen mukaan samoja dopamiiniratoja aivoissa kuin kokaiini.
– Ihminen tulee riippuvaiseksi siitä mielihyvästä. Mielihyvän tarve sinänsä on aivojen pohjavire ja hengissä säilymisen elinehto. Mutta jos mielihyvä saadaan välittömästi, ja jos dopamiinia tulee koko ajan tykkäyksistä ja klikkauksista, siitä tulee riippuvaiseksi. Ja sehän on haitallista, Sajaniemi huomauttaa.
Samaan aikaan ihminen voi myös muuttua entistä impulsiivisemmaksi ja kärsimättömämmäksi.
Pitkäjänteinen jonkin asian eteen ponnistelu tuottaa erilaisen onnistumisen kokemuksen, ja myös dopamiini toimii eri tavoin kuin hetkellisessä mielihyvässä.
– Dopamiini kiertää etuotsalohkoihin ja vahvistaa niihin kulkevia yhteyksiä, mikä on hyvä asia, Sajaniemi sanoo.
Paremman keskittymiskyvyn voi myös palauttaa
Heikentyneen keskittymiskyvyn voi palauttaa vähentämällä somessa roikkumista ja kännykän käyttöä. Lapset ja nuoret tarvitsevat myös jotain tilalle, esimerkiksi yhdessäoloa ja mukavia harrastuksia.
Keskittymiskyky ei ole ainoa asia, josta pitäisi olla huolissaan. Aivotutkimuksen mukaan runsas sosiaalisen median käyttö saattaa muokata myös mantelitumaketta, joka on tunnesäätelyn keskus.
– Tutkimuksissa on saatu näyttöä myös siitä, että empatiataidot ja prososiaalinen käyttäytyminen (kuten auttaminen ja jakaminen) ovat vähentyneet somen käyttämisen myötä. Taito arvioida emotionaalisia viestejä on hämärtynyt, Nina Sajaniemi kertoo.
Virtuaaliset kohtaamiset eivät mitenkään voi korvata kasvokkaisia kohtaamisia.
Koulukirjoja vaihdettu liikaa sähköisiin oppimisaineistoihin
Sajaniemen mukaan varhaiskasvatuksessa ja alakouluissa käytetään nykyään liikaa digialustoja.
– Paperikirjoista lukemaan opettelemisen tiedetään edesauttavat syvän ymmärryksen kehittymistä. Siihen on monta selitystä, jotka liittyvät mielen karttojen rakentumiseen ja aivolohkojen yhteistoimintaan. Oppiminen ei tapahdu samalla tavalla, kun luetaan digikirjaa. Kokonaisuus ei hahmotu samalla tavalla, Sajaniemi sanoo.
– On irtaannuttu siitä, minkä tiedetään tekevän ajattelulle hyvää, ja se on täysin käsittämätöntä. Tehdyt ratkaisut eivät pohjaudu tietoon eivätkä tutkimukseen, hän jatkaa.
Sajaniemi perustaa tietonsa kansainväliseen neurotieteen näyttöön, kuten Margret Hoehlen, Florence Thibault’n, Martin Kortteen ja Michael Skeiden tutkimuksiin.
Hänestä tempautuminen digihypeen pohjautuu uskomuksille siitä, että se on motivoivaa ja sitouttavaa.
– Kouluissa kuitenkin törmätään tilanteisiin, joissa lapsi sanoo ihan kirkkain silmin, etten halua, en tee. Velvollisuuksiin tarttuminen on niin ikävää, ettei sitä tarvitse edes yrittää. Aikuiset ovat kuitenkin mahdollistaneet tämän – ei se ole lasten vika, hän tuumaa.
Vastaliikettä koulujen digihypelle on jo olemassa
Kasvava määrä asiantuntijoita on Nina Sajaniemen mukaan sitä mieltä, että varhaiskasvatuksessa ei pitäisi käyttää mitään digitaalista alustaa, ja alakoulussakin tarvetta on vähän.
Helsingissä Arabian peruskoulussa on käynnissä kokeilu, jossa oppilaiden kännykän käyttöä on merkittävästi rajoitettu. Oppilaiden keskittyminen on parantunut huomattavasti. Välitunneille koululaiset ovat ideoineet muun muassa karaokea ja liikuntaa.
– Yhdessä oleminen on palkitsevaa, ja se tekee todellakin hyvää aivoille, Sajaniemi sanoo.
Tavoitteena on tuoda mallia muihinkin kouluihin. Kokeilu liittyy kansalliseen aivoterveysohjelmaan, jossa mietitään parhaillaan myös tuntimääräisiä digilaitteiden käyttösuosituksia.
– Varhaiskasvatusikäisillä sopiva tuntimäärä on nolla sillä poikkeuksella, että on pakko olla paikoillaan, vaikka matkalla. Silloinkin aikuisen tulee päättää käytöstä. Teini-ikäisellä viisi tuntia päivässä viihdekäyttöä saattaa olla jo vahingollista, Sajaniemi linjaa.
Viihdekäytöllä Sajaniemi viittaa lyhytkestoisiin videoihin tai muuhun vastaavaan sisältöön, myös nopeatempoisiin peleihin.