Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksella ja eduskunnalla on pesteistään jäljellä vuosi. Vaalikausi on muokannut politiikan voimasuhteita niin kuin ne yleensä muuttuvat.
Opposition asema on vahvistunut. Pääministeripuolue on pudonnut kannatusmittauksissa toiseksi ja jäänyt sosiaalidemokraattien taakse.
SDP:n takana erityisesti vasemmistoliitto on vahvistunut. Eduskuntavaaleissa 2023 tuli vain 7,1 prosenttia äänistä. Tällä viikolla julkaistuissa kyselyissä puolueen suosio on ollut 11 prosentin tuntumassa.
Vihreille meneillään olevan vaalikausi on ollut kehno. Puolueen suosio on Helsingin Sanomien ja Yleisradion tuoreissa mittauksissa kasvanut vähintään kahden edustajan oppositiopuolueista heikoimmin 2023 vaalitulokseen verrattuna.
Sofia Virran johtaman vihreiden kannatus on kohentunut vaaleista vain pari prosenttiyksikköä. Puolue on jäänyt kyselyissä toistuvasti vasemmistoliiton taakse.
Puolueiden tilaaman puoluebarometrin tulokset ovat vihreille masentavia. Entisen symppiksen julkikuva on ollut pitkään huono.
Vihreät ei pidä huolta turvallisuudesta, eikä puolueen toimintakykyyn luoteta. Puolueen johto saa jatkuvasti taidoistaan heikkoja arvioita.
Mikä vihreissä ja puheenjohtaja Virrassa mättää? Hän pärjää mainiosti väittelyissä, onnistuu opastamaan ministereitä ja puhumaan muustakin kuin ympäristöasioista. Silti kannatuksen nousu on jäänyt vaisuksi.
Aika ja puolueen lähihistoria ovat Virtaa vastaan. Vihreiden ei uskota pystyvän lisäämään ihmisten turvallisuuden tunnetta.
Turvallisuus on käsite, joka kattaa ulkoisen ja talouden turvallisuuden. Talous ja sotilasasiat eivät ole vihreiden ydinosaamista entisen ulkoministeri Pekka Haaviston hienosta urasta huolimatta.
Vuosikymmenen alussa Maria Ohisalon johtama vihreät siirtyi vasemmalle ja ryhtyi kilpailemaan samoista äänistä vasemmiston kanssa. Yritys epäonnistui pahasti, ja 2023 vaaleissa puolue menetti kolmanneksen kansanedustajistaan.
Vihreät on vältellyt keskeisiä vastuutehtäviä. Pääministeri Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) hallituksissa vihreillä oli kolme salkkua: ulkoministeri, sisäministeri, ympäristöministeri.
Enemmän oli tarjolla, puolue olisi halutessaan saanut jonkun talousministerin ja opetus- tai sosiaaliministerin salkut. Ministeriratkaisu vahvisti mielikuvaa, että puolue haluaa pysyä kuplassaan eikä uskalla ottaa vastuulleen vaikeita salkkuja.
Sofia Virran valinta tulkittiin askeleeksi oikealle. Hän hallitsee sosiaalipolitiikan ja puhuu myös taloudesta. Ongelma on se, että Ohisalon vasemmistoretken aikana kadonneet kannattajat eivät ole palanneet.
Virta on yksinäinen. Vihreiden johto on kapea ja talouspolitiikka hukassa. Lisäksi suurissa keskuksissa vihreillä on ollut kannatusvaikeuksia.
Vihreiden kansanedustajat keskittyvät identiteetti- ja ympäristöpolitiikkaan. Mielikuva ei juuri muutu, vaikka muistuttaisi välikysymyksistä ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Oras Tynkkysen esiintymisistä.
Ympäristöpuolueena vihreät on vahva. Se ajaa ponnekkaasti myös ihmisoikeuksia.
Toimintansa aamuhämärissä vihreät riitelivät hartaasti siitä, pitäisikö heidän järjestäytyä ympäristöliikkeestä puolueeksi. Puolue on nyt olemassa.
Entiseltä ympäristöliikkeeltä puuttuu edelleen kattava talousohjelma. Vaalikausi 2015–2019 oli poikkeus.
Puheenjohtajana 2011–2017 toiminut puheenjohtaja Ville Niinistö piti ääntä taloudesta ja koulutuksesta. Vaalitulos 2019 oli mainio.
Ohisalon aikana talous jäi mopen osille. Syitä on ainakin kaksi: sisäiset linjakiistat ja mielenkiinnon puute.
