Kirjailija Sofi Oksanen kirjoittaa Suomen Kuvalehden mielipidepalstalla siitä, kuinka raiskaukset ovat osa Venäjän strategiaa Ukrainaan kohdistamassa hyökkäyssodassa.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopulla. Sen jälkeen on raportoitu useita tapauksia, joissa venäläissotilaat ovat raiskanneet ukrainalaisia naisia. Mediatietojen mukaan raiskausten taustalla on syy, etteivät ukrainalaiset naiset haluaisi enää harrastaa seksiä ukrainalaisten miesten kanssa. Oksasen mukaan toiminnan taustalla on halu tuhota ukrainalaiset kansakuntana.
– Venäjä on kolonialistinen valtio, ja raiskaus on siitä erityislaatuinen ase, että sen voi määritellä biologiseksi imperialismiksi. Rikoksen seuraukset ulottuvat sukupolvien päähän jo teoista syntyvien lapsien vuoksi.
Oksasen mukaan historiallisesti Venäjälle raiskaukset ovat yksi ase muiden joukossa.
– Marssittuaan vuonna 1945 Saksaan puna-armeija raiskasi Saksassa yli kaksi miljoonaa naista. Tässä valossa on ongelmallista, että nyky-Venäjällä ”Berliiniin”-huudahdusta käytetään samalla tavalla kuin Suomessa ilmaisua ”Torille!”. Venäjän glorifioimassa suuren isänmaallisen sodan mytologiassa sille on varattu vain yksi rooli: juhlitun voittajan, jonka tekojen oikeutusta ei kyseenalaisteta, ja nyt maa toimii Ukrainassa saman ohjekirjan mukaan kuin aikaisemmin Berliinissä. Miksi ei toimisi?
Oksanen korostaa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin on entisenä KGB-agenttina hyvin selvillä maansa ”voittojen” historiasta, eikä Venäjällä ole mitään syytä olla käyttämättä aiemmin päteviksi todettuja välineitä, sillä se ei ole Oksasen mukaan koskaan joutunut vastuuseen niiden käytöstä.
– Venäjä on kieltänyt syyllisyytensä sotarikoksiin Ukrainassa, ja Putin palkitsi juuri Butšan kauhuihin osallistuneen asevoimiensa 64. moottoroidun jalkaväkiprikaatin kaartin kunnianimellä. Näin sotilaiden rikokset legitimoidaan sankaruudeksi ja Venäjän armeijan rankaisemattomuuden kulttuuri mahdollistaa ihmisoikeusrikosten kierteen.