Kautta historian Venäjän hallitsijat ovat pyrkineet maanpaossa elävän venäläistoimittaja Sergei Šelinin mukaan luomaan vaikutelman, että hyökkäyssodan hinta ei lankea kansan maksettavaksi, vaan rahat tulevat jostain muualta.
Näin on hänen mukaansa toiminut myös Vladimir Putin koko Ukrainaan kohdistuvan ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” ajan, mutta nyt tämän narratiivin uskottavuus on alkanut vakavasti rakoilla.
Vielä vuosina 2022–2025 Venäjän öljytulot olivat Ukrainan vastaisen sodan kustannuksia suuremmat. Enää niin ei ole, sillä sotilasmenot ovat kasvaneet, kun taas öljynviennistä kertyvät tulot ovat laskusuunnassa. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa venäläiset vihdoin ymmärtävät joutuneensa sodan maksumiehiksi, Šelin sanoo The Moscow Timesissa.
Paine lisääntyy, kun Kreml joutuu korottamaan arvonlisäveroa ja valtiontalouden alijäämä kasvaa kohisten. Historiallisten ennakkotapausten valossa tällainen asetelma on Šelinin mukaan Venäjän hallitsijan kannalta äärimmäisen vaarallinen.
Viimeistään Krimin sodasta (1854–56) lähtien Venäjän johtajat ovat pyrkineet hänen mukaansa haalimaan sotaretkiensä edellyttämän rahoituksen muista lähteistä kuin suoranaisista verovaroista. Ainoa poikkeus säännöstä on ollut toinen maailmansota – ”suuri isänmaallinen sota”, joka miellettiin yleisesti eksistentiaaliseksi taisteluksi.
Putin ei hyväksy tappiota
Vladimir Putinin käynnistämä hyökkäys Ukrainaan on johtanut sotaan, joka vertautuu Sergei Šelinin mukaan laajuudeltaan Krimin sotaan ja Venäjän–Japanin sotaan (1904–05), mutta eroaa niistä ratkaisevasti siinä, että sodan loppua ei ole näköpiirissä.
– Putin ei suostu hyväksymään tappiota, vaan väittää konfliktia ratkaisevaksi eksistentiaaliseksi taisteluksi. Sitä tavallinen venäläinen ei kuitenkaan usko, Šelin sanoo.
– Venäjän imperialistinen historia on osoittanut, että alamaiset pysyvät uskollisina – ja jopa myötämielisinä – vallanpitäjiensä militaristisia hankkeita kohtaan, kunhan hallinto salaa rahoituslähteet eikä pakota heitä maksamaan näistä sotaretkistä suoraan, hän toteaa.
Nyt Kremlin on hänen mielestään joko onnistuttava vakuuttamaan kansalaiset siitä, että Venäjä todella taistelee olemassaolostaan, kuten ”suuressa isänmaallisessa sodassa”, tai tehostettava sortotoimia, jolloin vastareaktio olisi erittäin todennäköinen. Kolmas ja radikaalein vaihtoehto olisi hyökkäyssodan lopettaminen.
Viimeisten kahden vuosisadan ajalta on Šelinin mukaan tarjolla esimerkkejä kaikista kolmesta vaihtoehdosta. Se, minkä vaihtoehdon Putin valitsee, ja riittääkö se pelastamaan hänen hallintonsa, jää nähtäväksi. Viimeaikaiset tapahtumat viittaavat kuitenkin Šelinin mielestä siihen, että vastaus tähän kysymykseen saadaan hyvin pian.