Varsin vähällä Sirkka Hämäläinen päästää itse Suomen Pankin instituutiona. Toki sovinismin yhtenä pesäkkeenä hänen nuoruutensa työpaikka saa osakseen huvittavia ja samalla surullisia kuvauksia.
Tavallinen kansahan muistaa Suomen Pankin herrojen kerhona, hautomona, jossa korkoa kasvavat poliitikot parempaa tulevaisuutta odotellen lepuuttelivat. Siinä rinnalla toisaalta politiikanteosta syrjäytetyt saattoivat rauhassa marinoitua tiensä päässä.
Sirkka Hämäläinen varjelee pankin arvovaltaa ja korostaa sen merkitystä rahallisen viisauden tyyssijana. Mutta kun nainen pääsee muistelemaan laitoksessa vuosikymmeniä sitten vallinnutta ilmapiiriä, lukijalta pääsee pitkä nauru. Esimerkiksi vaikkapa tilanne, jossa nuori pankin työntekijä kertoo esimiehistölleen olevansa raskaana:
”Tutkimuslaitoksen johtaja Heikki Valvanne totesi minulle jokseenkin tosiasiana, että minä olin varmasti nyt sitten jättämässä työni ja jäämässä kotiin lasta hoitamaan. Henri Vartiainen puolestaan ihmetteli, miten minulla oli otsaa viedä yhden perheensä elättävän miehen paikka. Hänen mielestään minun olisi pitänyt ymmärtää jäädä kotiin. Ei paljon auttanut, että kerroin hänelle pienen palkkani olleen hieman korkeampi kuin mieheni palkka, ja että se tarvittiin perheemme elättämiseksi”.
Pankin naisten uskalias pukukapina
Ei ole ihme, että naiset ovat pitäneet melua tasa-arvoasioista. Suomen Pankin mieslogiikan laatima pukukoodi panee ihmettelemään muinaista kauhua: naisia työpaikalla housuissa! Vuonna 1970 eräs tietotekniikkaekspertti (nainen) rohkeni tulla töihin muodikkaaseen housupukuun sonnustautuneena. Esimies kutsui puhutteluun: ”Ethän sinä enää huomenna tule housupuvussa töihin”.
Pukukoodin murtamiseen tarvittiin Suomen Pankin neljä uhkarohkeaa naista. He, Sirkka Hämäläinen mukana, astuivat yhtenä päivänä työpaikalle pukeutuneina asiallisiin housupukuihin. Reaktio oli odotettu: se koettiin kapinoinniksi. Muuan asiaan ilmeisen syvällisesti perehtynyt totesi nelikon olevan seksuaalisesti häiriintynyt.
Olipa pääjohtaja Mauno Koiviston sihteeri niin uskollinen talolleen, että valitti asustekapinasta Koivistolle, joka varmasti jo turvallisuussyistä totesi tyylilleen uskollisena: ”Entä sitten?”
Vaatekapina kuivui näin kokoon. Voi vain kuvitella, minkälaisen läksytyksen Manu olisi kotona Tellervo Koivistolta ja tyttäreltään saanut, jos olisi ryhtynyt pitämään pankissa mekkosulkeisia.
Tiedon ja aatteiden vääntöä
Raha- ja valuuttapolitiikan suhteen viisaus on valttia. Monet tietävät ainoastaan jälkikäteen, mikä olisi ollut viisasta, mikä ei. Ensin aloittelevana virkailijana, sitten analyytikkona ja lopulta pääjohtajana Hämäläinen koki, miten ministeriöiden virkamiehet, yritysjohtajat ja poliitikot yrittivät ajaa omia näkemyksiään.
Tieto ja vakavat perustelut eivät aina riittäneet, ja mielipaha ilmeni kovana suunsoittona. Esimerkiksi pääkonsuli Heikki Tavela – kuuluisan tv-persoonan kauppaneuvos Paukun todellinen malli kyseli: ”Mitäs mieltä tyty on?” Hiukan myöhemmin Hämäläinen sai kuulla olevansa surkea ylijohtaja, huonoin koskaan.
Hämäläisen kirja on jaettu taitavasti kahteen kertomismuotoon. Jukka Ahonen ja Jarkko Vesikansa kuvailevat yleisiä taloushistoriamme kehityskulkuja, jotka toimivat finanssialan kertauskurssina. Tarinan lomaan on liitetty Hämäläisen omakohtaisia, väliin hyvinkin subjektiivisia päiväkirjamerkintöjä. Hänellä oli antaa toimittajille runsaasti omaa materiaalia. Nuo fragmentit ovat tavalliselle lukijalle kertomuksen suola jopa niin, että Hämäläinen tuntui kirjaa esitellessään jopa katuvan avokätisyyttään.
Vuodet parkkiinnuttivat muistelijaa, joka myös jakaa kiitoksia. Esimerkiksi Harri Holkeria (kok.) hän ylistää aina tukijakseen, joka osasi antaa viisaita neuvoja. Näin tapahtui riitatilanteessa, jossa tuskastunut Hämäläinen oli valmis uhkaamaan jo pankista irtisanoutumisella. Siihen Holkeri lausui oitis, ettei kyllä kannattaisi uhkailla erolla: yllättävän äkkiä sitä huomaa saaneensa eron!
Tukea ja yhteistyötä eivät kylläkään tarjonneet monet muut, pakasteasemiaan pankissa säilönyt Kalevi Sorsa (sd.) tai vastarannan kiiski Paavo Väyrynen (kesk.). Vastoin kuin Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari vaikutti välinpitämättömältä. Pankin kummallisuuksia olivat tilanteet, joissa pyhään idänkauppaan liittynyt salailu vietiin niin pitkälle, etteivät ne, joiden pankin puolesta asioista piti päättää, saaneet nähtäväkseen ”salaisuuksia”.
Yhtä merkillinen EKP
Viiden vuoden pesti Euroopan Keskuspankissa oli hyvin opettavainen. Käytännöt Euroopan rahapyhätöissä vaikuttavat merkillisiltä. Hämäläinen kehuu läheisiä työtovereitaan, mutta ihmettelee sikäläistä salaamisen rakkautta. Suomen Pankin piirissä ollaan hyvin avoimia.
Kansainvälisiin tehtäviin ajautuvat hämmästelevät usein aatteiden, kulttuurien ja kansallisten näkemysten erilaisuutta ja niiden korostunutta esillä oloa. Taustaryhmiensä etujen ajaminen on ymmärrettävää, liki luonnollistakin, mutta liian usein se aiheuttaa kitkaa päätöksenteossa. Päästyään eläkeikään Hämäläinen on tehnyt sitä, mistä on kiinnostunut ja sitä, mistä saa mukavan rahallisen korvauksenkin. Menestys on kasautuvaa ja sitä paitsi mukavaa.
Jukka Ahonen & Jarkko Vesikansa: Pakko Uskaltaa. Sirkka Hämäläisen ura ja elämä. Otava 2023.
