Lyhennetty työaika nousee ajoittain keskusteluun. Väistyvä pääministeri ja Sdp:n puheenjohtaja Sanna Marin on kautensa aikana nostanut työajan vähentämisen tai ainakin kokeilujen merkityksen useasti julkiseen keskusteluun. Vuodesta 2020 alkaen lähes vuotuiset väläytykset työajan lyhentämisestä tai sen mahdollisuudesta ovat nousseet otsikoihin kirvoittaen kommentteja niin puolesta kuin vastaan.
Työ ja sen tekeminen on vuosien aikana muuttunut paljon. Digitalisaatio sekä palveluiden siirtyminen nettiin on saanut monet työtehtävät katoamaan tai muuttumaan pysyvästi. Työn kuormittavuus ja etenkin siihen liittyvä stressi ja henkinen taakka on puhututtanut etenkin nuorta väestöä. Totta on, että nuorten jaksaminen on ollut viime vuosina kortilla. Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin teettämän kyselyn mukaan ongelmat ovat viime vuosien aikana pahentuneet. OECD:n arvion mukaan jo vuonna 2018 mielenterveyden ja jaksamisen aiheuttamat kustannukset olivat Suomelle 11 miljardin euron luokkaa.
TEM:n selvitys työajan lyhentämisestä
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa muistiossa on selvitetty työajan lyhentämisen vaihtoehtoja sekä vaikutuksia. Muistiossa todetaan, että lähtökohtaisesti työaikakysymykset liittyvät keskeisesti tuottavuuteen. Tavoitteissa on kuitenkin arvioitu tuottavuuden lisäksi myös työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksia. Työaikaa koskevat muutokset voivat myös olla moninaisia ja lisääntynyt osa-aikatyö sekä paikalliset työaikamuutokset on otettu tarkasteluun. Muutoksia on mahdollista toteuttaa päivittäisen, viikoittaisen tai vuotuisen työajan puitteissa. Myös eläkejärjestelyt vaikuttavat oleellisesti kokonaisuuteen.
Työ- ja elinkeinoministeriö toteutti muistion työministeri Tuula Haataisen toimeksiannon pohjalta.
– Olen erittäin tyytyväinen, että työaikakokeiluja koskeva tarkastelu on toteutettu nopealla aikataululla. Muistio tarjoaa hallitusneuvotteluihin ja tulevalle hallitukselle tietoa vaihtoehdoista poliittista arviointia varten. Pidän tärkeänä, että mahdollisimman laajasti tutkitaan erilaisia vaihtoehtoja ja harkitaan mahdollisia kokeiluja, joilla voitaisiin kehittää työelämää, Haatainen kertoo ministeriön tiedotteessa.
Suomessa on ollut erilaisia työaikakokeiluja jo 1990-luvulta lähtien. Muistiossa huomautetaan, että mahdolliset kokeilut tulee toteuttaa suhteellisen pienessä mittakaavassa, jotta kokeilun mahdollisesti haitalliset vaikutukset pysyvät rajallisina. Lisäksi kustannusten hallintaan tulee kiinnittää huomiota.
Yksi kriittisimmistä tekijöistä tulosten ilmenemiselle, pysyvyydelle ja niiden mahdolliselle
laajemmalle käyttöön otolle on kokeilun riittävä kesto. Työaikakokeilun tulisi olla mieluiten 1-2 vuotta, ja seuranta-aika voi olla tätäkin pidempi, jotta kokeilun vaikutukset saadaan esille ja niiden pysyvyydestä voidaan tehdä päätelmiä.
Arviointimenetelmiin on kiinnitettävä myös huomiota ja arvioinnin tulee olla riippumatonta kokeilun toteuttajista sekä riittävän monialaisesti toteutettu.
Kokeiluissa piilee ongelmapesäkkeitä
Kokeilujen lähtökohtana tulee olla tuottavuuden parantaminen, jonka määritteleminen ei aina ole niin yksinkertaista. Esimerkiksi 6+6 -kokeilussa, joka toteutettiin vuosien 1996-1999 aikana, kahdeksantuntisen työpäivän sijaan päivä jaettiin kahteen kuuden tunnin vuoroon, jolla saatiin etenkin teollisuusaloilla parannettua koneiden käyttöaikaa. Positiivisia tuloksia kokeilussa oli tiimityön kehittyminen, työntekijöiden voimaantuminen ja siirtyminen hierarkisesta johtamisesta kohti itseohjautuvuutta.
Laajamittaisten kokeilujen työllisyysvaikutuksia on kuitenkin erittäin haastava arvioida. Myöskin kustannusten arviointi ennalta on vaikeaa. Esimerkiksi kunta-alalla päivittäinen työajan lyhentyminen tulee korvata uusilla työpaikoilla ja nelipäiväinen työviikko puolestaan näkyisi jo merkittävästi työtä tekevän kukkarossa.
Kevään 2023 tilanne on se, että Suomessa on verrattain hyvä työllisyystilanne ja samalla työmarkkinatilanne on erittäin kireä. Työvoimapula on laajaa eri aloilla. Muistiossa todetaan, että työnantajat tuskin haluavat tällä hetkellä vähentää olemassa olevien tai rekrytoitavien tekijöiden työpanosta.
Työaikalainsäädäntö saattaa kokeiluissa myös harata vastaan ja ongelmakohtia voi löytyä työaikasuojelusta. Vaikka lainsäädäntöä muutettaisiinkin, vaikkakin määräaikaisella lainsäädännön muutoksella, ei se itsessään riitä pakotteeksi työaikakokeiluun osallistumiseen.
Sopimusmallivaihtoehtoja on siis kolmea vaihtoehtoa. Lakikokeilu, sopimuksellinen kokeilu sekä ohjelmallinen kokeilu. Myös näiden eri yhdistelmät voivat olla mahdollisia. Kustannusten arvionti koostuu puolestaan kahdesta osasta, ministeriöiden toimintamenoihin sisältyvästä virkatyöstä sekä työaikakokeilun arviointikustannuksista.
Valtion maksama tuki noudattaisi EU:n valtiontukisäädöksiä ja teknisesti palkkakompensaatio maksettaisiin yrityksille.
